Plyometrisen harjoittelun vaikutukset hyppysuoritukseen ja harjoituksen aiheuttamiin fysiologisiin vasteisiin nuorilla ja ikääntyneillä naisilla

Abstract

Olli Leino (2014). Liikuntafysiologian Pro-gradutyö. Plyometrisen harjoittelun vaikutukset hyppysuoritukseen ja harjoittelun aiheuttamiin fysiologisiin vasteiisin nuorilla ja ikääntyneillä naisilla. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 85 s.

Ikääntyneiden ihmisten elämänlaatu on noussut tärkeäksi yhteiskunnalliseksi ja kansanterveydelliseksi tekijäksi kohonneen elinajanodotteen ja eläköitymisiän myötä. Merkittäviä ikääntymisen aiheuttamia biomekaanisia haittoja ovat koordinaation, voiman ja tasapainon heikkeneminen. Näistä syistä johtuvien kaatumistapaturmien hoito on yhteiskunnalle kallista ja ennaltaehkäisy siksi tärkeää. Alaraajojen plyometriaharjoittelun on todettu parantavan räjähtävää voimantuottoa, hyppykorkeutta, juoksunopeutta,voimantuottonopeutta ja tasapainoa. Plyometriaharjoitteista klassisin on pudotushyppy, jossa lihas-jänne –kompleksin elastisuutta voidaan hyödyntää voimantuotossa ponnistettaessa välittömästi maakontaktin tapahduttua. Tässä tutkimuksessa verrattiin neljä viikkoa kestävän plyometrisen harjoitusohjelman aiheuttamia fysiologisia ja biomekaanisia vasteita ikääntyneillä ja nuorilla naisilla. Kontrolliryhmänä toimi ikääntyneiden naisten proprioseptinen tasapainoharjoitteluryhmä. Tutkimus toteutettiin alku-, loppu- ja seurantamittauksin. Näissä määritettiin hyppyharjoitteiden vaikutus kehon kuormitusta kuvaaviin verimuuttujin, kyykky- ja pudotushyppyjen korkeudet, voimantuotot sekä laskimoverinäyttein. Seitsemän viikon mittaisen palautumisjakson avulla voidaan arvioida harjoitteluvasteiden pysyvyyttä. Hyppyharjoituksen vaikutukset verimuuttujiin olivat vähäisiä. Merkittävät harjoittelujakson aiheuttamat muutokset havaittiin laktaatti- ja glukoosipitoisuuksissa. Ikääntyneiden ja nuorten väliset erot olivat selvimmin nähtävissä verihiutaleiden ja valko- ja punasolujen osalta. Seurantamittauksissa nuorilla havaittiin laktaattitasojen lasku ja ikääntyneillä hemoglobiinitpitoisuuden nousu. Sekä kyykky- että pudotushyppyominaisuudet paranivat harjoittelujakson ansiosta. Näistä erityisesti hypyn lentoaika ja voiman tuoton kasvu (nuorilla). Nuorilla vaikutukset olivat ikääntyneiden ryhmää selkeämmin nähtävissä. Seurantamittauksissa harjoittelun vaikutukset olivat havaittavissa erityisesti nuorten pudotushypyissä. Kontrolliryhmällä hyppyominaisuuksissa ei havaittu vaihtelua mittauskertojen välillä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuorilla näyttää olevan ikääntyneitä parempi kyky räjähtävän voiman kehittämiseen plyometrisella harjoittelulla. Käytetyn harjoittelujakson pituuden ja sisällön tarkempi suunnittelu sekä hyppytekniikan parempi standardointi nousivat esille mahdollisina kehityskohteina jatkotutkimuksiin.

Olli Leino (2014). Exercise physiology master’s thesis. Effects of plyometric training on jumping performance and physiological responses in young and aged women. Department of Biology of Physical Activity, University of Jyväskylä, 85 pages. Due to increased life expectancy and late retirement age, the quality of life of senior citizens has become very topical. Aging causes significant adverse biomechanical effects on body, such as impaired sense of balance, decreased muscle power, and difficulties in coordinating movements. Therefore, senior citizens are particularly accident prone. Primary prevention of these accidents is important both in terms of well-being of individuals and for the society in terms of economic factors. Plyometric training has been shown to increase explosive power production, jump height, sprint performance, improve speed of muscle contraction and balance. Drop jump is perhaps the best known plyometric exercise, where elasticity of muscle-joint complex provides additional power when jumping takes place immediately after the contact to the ground. The benefit is seen as e.g. increased jumping height. The purpose of this study was to evaluate biomechanical and physiological responses of a four week plyometric training period in elderly and young women. Proprioseptic balance training group of elderly women was used as a control group in this study. Testing was executed by three measurements; pre, post and detraining measurements. We analyzed height, force and speed of static squat jump and drop jumps. Additionally, we examined venous blood sample for inflammatory markers. Seven week detraining period was used to evaluate how persistent the effects are. There were only minor effects in measured blood markers. The clearest changes between the pre and post measurements were seen in blood lactate and glucose levels. Aging related changes were seen e.g. in platelet and red and white blood cell concentrations. Decreasing trend was seen in lactate concentrations in the young women. and hemoglobin levels in the elderly women. Results in both squat jump and drop jump were significantly better in post measurements. The responses in young women were stronger than in elderly women. There were no significant changes in jumping performance of the control group over the study period. The effects of seven weeks detraining period was seen particularly in drop jump results of young women. In conclusion, young women seem to benefit more from the plyometric training. Further studies on the duration, the content of plyometric training period, and the more careful standardization of jumping techniques are advisable.