Rankka matka maisteriksi : yliopiston esteettömyys psyykkisesti oireilevalle opiskelijalle

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yliopiston esteettömyyttä psyykkisesti oireilevalle opiskelijalle. Tarkoituksena oli hahmottaa miten opiskelun ja jaksamisen esteet muotoutuvat yliopisto-opintojen aikana, sekä voitaisiinko yliopistossa jatkossa tehdä jotain enemmän tai toisin näiden opiskelijoiden esteettömän opintopolun takaamiseksi. Tutkimuksessa analysoitiin laadullisesti masennus-, uupumus- ja ahdistusoireiden kanssa kamppailleiden yliopisto-opiskelijoiden opiskelukokemuksia. Tarinat opiskelijoiden opintopoluista kerättiin kahdeksan rajatun narratiivisen opiskelijahaastattelun ja yhden kirjoitelman avulla. Tarinoiden tarkastelun näkökulmaksi valittiin oppimisympäristön ja vaikeuksissa painivan opiskelijan vuorovaikutus. Tämä rajaus perustuu siihen, että myös psyykkisen jaksamisen vaikeudet ymmärretään tutkimuksessa vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi Zubinin ja Springin haavoittuvuus-stressi mallia (1977) mukaellen. Tarinat analysoitiin teoriaan tukeutuvan sisällönanalyysin avulla, löydöksiä jäsenneltiin Kuntun opiskelukykymallin (2005), sekä Tinton opintojen keskeyttämistä selittävän prosessimallin (Tinto 1975; Kalima 2011) kautta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että opiskelijan jaksamiseen yliopiston opintopolulla vaikuttavat toisaalta yksilölliset voimavaratekijät, kuten elämäntilanne, persoonalliset tavat suhtautua asioihin ja itseen, sekä opiskelutaitojen puutteet. Toisaalta merkityksellisiä olivat oppimisympäristön ominaisuudet, kuten ilmapiiri, käytänteet, asenteet, sekä tukipalvelut ja opetustoiminnan laatu. Tutkimuksessa päädyttiin esittämään, että esteettömyys psyykkisesti oireilevalle opiskelijalle on oppimisympäristön stressin pitämistä kohtuullisena ja hallittavana. Opiskelijan selviytymistä voidaan tukea – ja sitä tulee tukea - luomalla selkeitä, johdonmukaisia, pysyviä ja oikeudenmukaisiksi koettuja toimintamalleja ja arjen opetuskäytänteitä. Esteettömyys on myös asiallista, empaattista ja maalaisjärkistä opiskelijoiden kohtaamista, sekä uskallusta yksilölliseen, mutta harkittuun joustamiseen. Toisena puolena selviytymisen tukemisessa on opiskelijan puskurivyöhykkeen vahvistaminen, eli opiskelijoiden stressinhallintakeinoja kartuttava toiminta. Tämä voi olla esimerkiksi opiskelijoiden vertaiskulttuurin tukemista tai soveltuvien opiskelutekniikoiden opettamista. Opiskelijan ohjauksen tulee olla kaikkien yhteinen asia ja opiskelijan omaa hallinnan tunnetta tulee tukea luomalla selkeitä reittejä tarjolla oleviin ja tarpeenmukaisiin ohjauspalveluihin.