Terapeuttinen muutos sisäisen moninaisuuden näkökulmasta : ongelmallisten kokemusten assimilaatio ja eri kokemuksia edustavien sisäisten äänten väliset suhteet

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella terapeuttista muutosta sisäisen moninaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastelin, miten asiakkaan suhtautuminen hänelle ongelmallisiin kokemuksiin muuttui terapian aikana. Tämä tapahtui tarkastelemalla sisäisten äänten välistä dialogista muutosprosessia käyttäen menetelmänä assimilaatioanalyysin äänimallia. Lisäksi tutkin, miten asiakkaan erilaisia kokemuksia edustavat sisäiset äänet olivat suhteessa toisiinsa ja vaikuttivat toistensa assimilaatioprosessiin. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jonka aineistona toimi yhden terapia-asiakkaan noin vuoden kestänyt terapiaprosessi. Terapia toteutettiin Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikalla. Asiakas oli noin 35-vuotias nainen, joka oli hakeutunut terapiaan masennuksen sekä omaan elämäntilanteeseensa liittyvien pohdintojen vuoksi. Tutkimusaineisto muodostui videoiduista terapiaistunnoista ja niistä litteroiduista tekstiotteista. Assimilaatioanalyysin äänimallissa minuus nähdään koostuvan erilaisista sisäisistä äänistä, jotka yhdessä muodostavat dynaamisen ääniyhteisön. Itselle hyväksyttäviä kokemuksia edustaa niin kutsuttu dominoiva ääniyhteisö ja siihen sopivat kokemukset assimiloidaan ääniyhteisöön vaivatta. Jotkut kokemukset muodostuvat ongelmallisiksi dominoivalle ääniyhteisölle niiden traumaattisen tai kivuliaan sisältönsä vuoksi. Siksi ongelmallisia kokemuksia edustavat äänet pyritään hiljentämään dominoivan ääniyhteisön toimesta. Onnistuneen psykoterapian myötä ongelmallisia kokemuksia edustavat äänet assimiloituvat vaiheittain osaksi ääniyhteisöä rakentamalla merkityssiltoja ongelmalliseksi koetun äänen ja dominoivan ääniyhteisön välille. Assimilaatioprosessin myötä psyykkinen oireilu vähenee ja minuus muuttuu jäykästä ja yksipuolisesta monipuoliseksi ja joustavaksi. Aineistosta löytyi kolme teemaa, jotka olivat terapiassa keskeisesti esillä ja jotka vaikuttivat asiakkaan psyykkiseen oireiluun. Kaikista teemoista oli löydettävissä yksi dominoivaa ääniyhteisöä edustava ääni sekä yksi ongelmallista kokemusta edustava ääni. Nimesin teemat dominoivan ääniyhteisön mukaan uhrautujateemaksi, suorittajateemaksi ja hallintateemaksi. Kaikkien teemojen kohdalla ongelmalliset äänet assimiloituivat vähintään ymmärryksen tasolle, joten terapian voidaan katsoa olleen tuloksellista. Minkään teeman kohdalla assimilaatioprosessin eteneminen ei ollut suoraviivaista eikä täydellistä. Uhrautuja- ja suorittajateeman kohdalla äänet assimiloituivat suhteellisen nopeasti ja korkeammalle assimilaatiotasolle, kun taas hallintateeman kohdalla äänten assimilaatio oli hitaampaa ja heikompaa. Tutkimustulosten perusteella asiakkaan ääniyhteisö oli muodostunut hierarkkiseksi siten, että uhrautuja- ja suorittajateemat olivat niin kutsuttuja pintateemoja, kun taas hallintateema oli muodostunut ydinteemaksi asiakkaan ääniyhteisössä. Eri teemoihin liittyneet äänet olivat kietoutuneet toisiinsa siten, että hallintaääni vaikutti uhrautujateeman assimilaatioprosessiin ja suorittajaääni oli muodostunut keinoksi hallita epävarmoja tilanteita.

The aim of this study was to examine a psychotherapeutic change process in light of internal multiplicity. In this study I examined how the client´s problematic experiences changed during her therapy process. I examined the dialogical process of the client´s internal voices by using the voices formulation of assimilation analysis as an analytical tool. I also examined how the voices of different experiences interacted with each other and influenced each other´s assimilation process. This was a qualitative case study of one client´s whole therapy process that lasted for one year. The data used was based on her therapy sessions which were recorded and transcribed. The client was around 35-years old female who suffered from depression and who had some big life decisions in her mind. Therapy took place at the Psychotherapy Training and Research Centre of the University of Jyväskylä. For the assimilation model, the self is seen as a community of active internal voices. Voices are traces of person´s experiences. Dominant community represents accepted experiences which are easily assimilated to the community. Some voices become problematic to the dominant community because they represent traumatic or painful experiences. Because of their painfulness, the dominant community tries to shut those problematic voices from the community. The assimilation model assumes that during successful psychotherapy the problematic voice is gradually assimilated in to the community via meaning bridges between the problematic voice and the dominant community. From the data I found three themes which were repeatedly present in the therapy dialogue and which were associated with the client´s depression. One problematic voice and one dominant voice were identified of each theme. I named the themes after the dominant community as the martyr theme, the perfect performer theme and the control theme. In the case of all three themes the voices reached an understanding but in none of the cases the assimilation was neither straightforward nor perfect. In the cases of the martyr theme and the perfect performer theme the voices were assimilated rather fast and at the end of the therapy the assimilation stage was higher than in the case of the control theme. According to my results, the client´s community of voices was constructed hierarchically in a way that the martyr theme and the perfect performer theme were more superficial than the control theme. The voices of the different themes interacted with each other in a way that the control voice influenced the assimilation process of the martyr theme and the perfect performer voice was the client´s way of controlling uncertain events.