Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tiedontarpeita tavallisilla kansalaisilla on ja mitä viestintäteknologiaa he käyttävät poikkeus- ja vaaratilanteissa. Lisäksi haluttiin tutkia kansalaisten sosiaalisen median käyttöä ja sitä, kuinka sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää poikkeus- ja vaaratilanteissa.
Tutkimuksen teoreettisessa osassa käsitellään kriisiviestintää ja sosiaalista mediaa. Kriisiviestintää käsitellään kansalaisen näkökulmasta ja siitä, millaista viestintäteknologiaa poikkeus- ja vaaratilanteissa voidaan hyödyntää. Sosiaalisen median luku käsittelee sitä, kuinka sosiaalista mediaa voidaan käyttää poikkeus- ja vaaratilanteissa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin fokusryhmähaastatteluja, jotka järjestettiin Uuraisilla ja Porissa syyskuussa 2012. Fokusryhmähaastattelujen avulla kartoitettiin kansalaisten tiedontarpeita ja viestintäteknologian käyttöä poikkeus- ja vaaratilanteissa. Lisäksi vies
tintäteknologioista tarkasteltiin erityisesti sosiaalisen median käyttöä poikkeus- ja vaaratilanteissa.
Tutkimuksen tulosten perusteella kansalaisten tiedontarpeita oli seitsemän: tieto omaisista, ongelman kesto ja laajuus, lisätietojen lähde, riskit ja seuraukset, viranomaistoiminta, toimintaohjeet ja varautuminen tuleviin tilanteisiin. Haastateltavat mainitsivat kaikista eniten käyttävänsä tiedon vastaanottamiseen puhelinta, televisiota,
radiota ja internetiä. Tiedon jakamiseen kansalaiset kertoivat käyttävänsä eniten puhelinta ja sosiaalista mediaa.
Tutkimuksen tulosten perusteella kansalaiset käyttävät sosiaalista mediaa tiedon etsimiseen ja tiedon jakamiseen poikkeus- ja vaaratilanteissa. Vaikka sosiaalinen media ei vielä ole yhtä suosittu kuin perinteinen matkapuhelimella soittaminen, etsivät kansalaiset lisätietoja kriisistä yhteisöpalveluista. Kansalaiset myös kokivat yhteisöpalvelut nopeaksi välineeksi, koska sen avulla tavoitti kerralla kaikki läheiset. Kansalaiset luottivat läheisiltä ja tutuilta tulleeseen tietoon poikkeus- ja vaaratilanteen aikana. Lisäksi tuttujen välittämiin avunpyyntöihin tartuttiin helpommin.
Tulevaisuudessa täytyy kehittää uudenlaisia keinoja siihen, kuinka kansalaiset voisivat hyödyntää sosiaalista mediaa enemmän poikkeus- ja vaaratilanteissa. Tavalliset kansalaiset ovat yleensä niitä henkilöitä, jotka ovat ensimmäisenä paikalla, kun jotain tapahtuu. Tämän vuoksi organisaatioiden ja viranomaisten tulisi ottaa kansalaisten sosiaa-
lisen median käyttö paremmin huomioon omaa kriisiviestintää suunniteltaessa.
...
