Krooniset adaptaatiot yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoitteluintervention jälkeen kestävyysharjoitelleilla miehillä

Abstract

Yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutuksista ollaan hyvin kiinnostuneita suorituskyvyn kannalta, ja tutkimuksia voima- ja kestävyysharjoitusten toteuttamisesta samassa harjoituksessa ei tällä hetkellä löydy vielä paljon. Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää 12 viikon yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutuksia voimantuottokyvyn, tehontuoton ja kestävyyssuorituskyvyn suhteen. Osa koehenkilöistä suoritti yhdistettyä voima- ja kestävyysharjoittelua (E+S) ja osa pelkkää kestävyysharjoittelua (E). Näin saatiin selvitettyä myös, ilmenikö harjoitusvaikutusten suhteen interferenssiä eli kumoutuuko osa harjoitusvasteista yhdistetyn harjoittelun seurauksena. Tutkimuksen koehenkilöinä oli 28 kestävyysharjoittelutaustaista miestä (E n=14, E+S n=14). Oman raportointinsa mukaan koehenkilöt olivat harrastaneet kestävyysjuoksua ja muuta kestävyysharjoittelua 4–10 tuntia viikossa. Koehenkilöt tekivät viikossa viisi tai kuusi kestävyysharjoitusta, joista yhdistetyn harjoittelun ryhmällä (n=14) kaksi oli yhdistettyä kestävyys- ja voimaharjoitusta. Koehenkilöiltä mitattiin m. rectus femoriksen (RF) ja m. vastus lateraliksen (VL) poikkipinta-alat alaraajoista ultraäänellä, dynaaminen yhden toiston maksimi (1RM) jalkaprässissä, kevennyshypyn nousukorkeus, 6*1000 metrin tasotestin viimeisen 1000 metrin maksimaalisesti juostu loppuaika sekä nopeus veren laktaattitasolla 4 mmol/l. E+S –ryhmällä VL:n poikkipinta-ala kasvoi tilastollisesti merkitsevästi (5,32 %, p<0.05*), E ryhmällä sekä VL:n että RF:n poikkipinta-alat pienenivät merkitsevästi (VL -7,32 %, p<0.01** ja RF -6,56 %, p<0.01**). Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja (VL p<0.001***, RF p<0.05*). E+S ryhmän 1 RM kehittyi tilastollisesti merkitsevästi (4,3 %, p<0.05*) ja ryhmät erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan (p<0.05*) E-ryhmän kevennyshypyn nousukorkeuden lasku (5,3 %) oli tilastollisesti hyvin merkitsevää (p<0.01**) 6*1000 metrin maksimaalisesti juostun viimeisen 1000 metrin loppuajat kehittyivät molemmilla ryhmillä tilastollisesti erittäin merkitsevästi (E -7,50 %, p<0.001*** ja E+S-6,9 %, p<0.001***) Nopeus veren laktaattitasolla 4 mmol/l kehittyä E-ryhmällä tilastollisesti hyvin merkitsevästi (3,8 %, p<0.01**). Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja kestävyyssuorituskykymuuttujien suhteen. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelu paransi voimatasoja ja lihasten poikkipinta-aloja, eikä kestävyysharjoittelu yksinään riittänyt voimatasojen ja lihasten poikkipinta-alojen ylläpitämiseen kestävyysharjoittelu taustan omaavilla miehillä. Voimaharjoittelun adaptaatiot eivät myöskään häiriintyneet kestävyysharjoittelusta. Lihasmassa lisää kuitenkin kehon painoa, ja liian suuri painonlisäys heikentää suhteellisia voimatasoja ja voi haitata kestävyyssuorituskykyä ja esimerkiksi taloudellisuutta. Havaittiin myös, että kestävyyssuorituskykymuuttujien suhteen ei tämän tutkimuksen kaltainen voimaharjoittelu aiheuttanut interferenssiä, vaan yhdistetyn harjoittelun avulla saatiin parannusta myös niihin.