Vaatimukset ja odotukset lastensuojelulaitosten ja niiden työntekijöiden osaamiselle tiukkenevat päivä päivältä. Laitosten on kehitettävä toimintaansa ja osaamistaan. Myös valtion koulukodit ovat muutoksen edessä. Entiset itsenäiset koulukodit muodostavat nyt yhteisen palvelukokonaisuuden, joka sisällään kehittää toimintaansa ja palveluitaan vastaamaan alati vaativimpiin tarpeisiin. Valti-on koulukodit profiloituvat vaativan lastensuojelun ammattilaisiksi, joissa tarjotaan kasvatus-, ope-tus- ja hoitopalveluita.
Tässä tutkimuksessa keskitytään työn sisällön ja työn tekemisen tutkimukseen. Teoreettisen ulottu-vuuden tutkimuksen aineiston analysointiin tuo sen tulkintaan liittyvä Juhilan (2006) teoriaan poh-jaava typologisointi. Tutkimus keskittyy valtion koulukotien erityistyöntekijöiden työn sisällön, aseman ja niiden roolien, joita erityistytöntekijöillä työssään on, tutkimiseen. Erityistyöntekijät, eli sosiaalityöntekijät, erikoissairaanhoitajat, psykologit ja perhetyöntekijät toimi
vat valtion kouluko-deissa osana moniammatillista työryhmää tavoitteenaan huolehtia ja kuntouttaa sinne sijoitettuja nuoria parhaalla mahdollisella ammattitaidolla ja osaamisella yhdessä työryhmän kanssa.
Tutkimus on laadullinen ja se noudattelee fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Erityis-työntekijöiden työtä ja asemaa sekä rooleja on tutkittu kirjallisten toimenkuvien kautta että kirjalli-sen lomakekyselyn avulla. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sekä aineistolähtöistä että teoriaoh-jaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kaikkien valtion kuuden koulukodin 15 erityistyöntekijää, joista tutkimuksen kyselyyn vastasi 12. Vastauksia saatiin kaikista ammatti-ryhmistä.
Aihetta ei ole aiemmin tutkittu, eikä erityistyöntekijöiden roolia ole aiemmissa koulukotia käsitte-levissä tutkimuksissa käsitelty tai sitä on vain sivuttu. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erityis-työntekijöillä on mielestään monipuolinen ja vaativa työ sekä monenlaisia rooleja ja tehtäviä. Eri-tyistyöntekijöitä voidaan pitää asiantuntijoina, moniammatillisen työryhmän jäseninä ja tiedonhal-lintatyöntekijöinä. Tutkimus osoittaa myös sen, että jokaisella työntekijällä on erityistyöntekijän yhteisiä tehtäviä ja niiden lisäksi oman ammattialan tehtäviä. Näiden työtehtävien välillä tasapai-notteleminen tuo työhön oman haasteensa. Työtehtävien erottaminen erityistyöntekijän ja oman alan tehtävien kesken, on sosiaalityöntekijän tehtävissä muita ammattialoja huomattavasti vaike-ampaa. Erityistyöntekijän työtehtävien määrä vaihtelee myös suuresti eri koulukodeissa. Tutkimuk-sessa erityistyöntekijöiden työtä ja työssä esiintyviä rooleja on tarkasteltu myös Juhilan (2006) määrittelemien asiakkaan ja työntekijän suhteiden kautta. Tässä tutkimuksessa jokaiselle erityis-työntekijälle oli löydettävissä yksi vahva rooli, jonka kautta omaa työtä tehdään.
Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että erityistyöntekijän asema ja rooli eivät ole stabiileja, vaan sidoksissa kunkin koulukodin organisaatioon ja toimintakulttuuriin. Näillä on myös selkeä suhde erityistyöntekijän kokemaan arvostukseen yhteisössä. Erityistyöntekijän työtehtävät voivat aineiston perusteella olla myös olla riski oman ammatillisuuden selkeydelle, kun kaikille yhteiset erityistyöntekijän tehtävät vievät työajasta hyvin suuren osan.
...
