Persoonallisuuden myönteinen kehitys keski-iässä : sopeutuminen ja kasvu sekä niiden yhteydet hyvinvointiin, eheyteen ja viisauteen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta aikuisiän myönteisen persoonallisuuden kehityksen muotoa, sopeutumista ja kasvua. Tutkimuksessa selvitettiin, muodostuuko kahdenlaisista strukturaalisista osoittimista, McCraen ja Costan (1980) viidestä suuresta persoonallisuuden piirteestä sekä Ryffin (1989) psykologisen hyvinvoinnin ulottuvuuksista kaksi erillistä faktoria, jotka kuvaavat sopeutumista ja kasvua. Lisäksi tarkasteltiin, tapahtuuko ikävälillä 42 ja 50 vuotta sopeutumista ja/tai kasvua. Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, kuinka sopeutuminen ja kasvu ovat yhteydessä subjektiiviseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä eheyteen ja viisauteen 50-vuotiaana. Tämä tutkimus perustui Lea Pulkkisen vuonna 1968 aloittamaan Lapsesta aikuiseksi pitkittäistutkimukseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta ikävaihetta: 42- ja 50-vuotiailta kerättyjä tietoja. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiokertoimia, eksploratiivista faktorianalyysiä, parittaisten mittausten t-testiä sekä hierarkkista lineaarista regressioanalyysiä. Tulokset osoittivat, että sopeutumisen faktori koostui kummassakin ikävaiheessa matalasta neuroottisuudesta sekä psykologisen hyvinvoinnin ympäristön hallinnasta ja itsensä hyväksymisestä. Kasvuun sisältyi puolestaan avoimuus uusille kokemuksille, psykologisen hyvinvoinnin henkilökohtaisen kasvun, elämän tarkoituksellisuuden ja autonomian ulottuvuudet sekä generatiivisuus. Sopeutumisen havaittiin lisääntyvän 42-vuotiaasta 50-vuotiaaksi, ja kasvu puolestaan väheni samalla ikävälillä. Sopeutuminen kytkeytyi 50-vuotiaana samanhetkiseen subjektiiviseen hyvinvointiin, sosiaaliseen hyvinvointiin sekä eheyteen. Kasvu puolestaan oli kummassakin ikävaiheessa yhteydessä sosiaaliseen hyvinvointiin ja viisauteen ja kasvulla oli myös ennustearvoa kyseisiin muuttujiin. Päätelmänä voidaan todeta, että sopeutuminen ja kasvu osoittautuivat erillisiksi ilmiöiksi, mutta niiden välillä oli yhteyksiä. Sopeutuminen näyttäytyi tässä tutkimuksessa normatiivisena kehityskulkuna toisin kuin kasvu. Kummallakin oli yhteyksiä vaikkakin erilaisia, myönteiseen toimintakykyyn 50-vuotiaana. Tulevaisuudessa pitempi seuranta-aika, henkilökeskeinen näkökulma sekä ulkoisten tekijöiden tarkastelu voisivat valaista persoonallisuuden kasvuun liittyviä prosesseja.