Tämä pro gradu -tutkielma on osa Jyväskylän yliopistossa vuosina 2005–2011 toteutettua
Dialogiset ja narratiiviset prosessit masennuksen pariterapiassa (DINADEP) -tutkimusprojektia. Tutkielman tarkoituksena oli kuvailla dialogisen ja monologisen dialogin siirtymäkohdissa ilmennyttä asiakkaiden ja terapeuttien liikehdintää ja elehdintää oman ja muiden puheen aikana sekä heidän puheen ohella tapahtuvaa toisiinsa sovittautumista masennuksen pariterapiassa. Teoreettisena lähtökohtana tutkielmassa olivat yleisesti toisiin sovittautuminen vuorovaikutustilanteissa, liikkeiden ja eleiden synkronoituminen, dialogi, edellä mainittujen ilmeneminen psykoterapiassa sekä liikkeiden ja eleiden synkronoitumisen ja dialogin yhteydet. DINADEP:n aineisto koottiin Pohjois-Savon, Länsi-Pohjan sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien alueilta, ja tämän pro gradu -tutkielman aineisto koostui neljän pariskunnan videoiduista ja äänitetyistä psykoterapiaistunnoista. Lopullinen aineisto käsitti neljä
t
erapiatapaamista, yhden jokaiselta pariskunnalta. Aineistoa analysoitiin laadullisella
tutkimusotteella hyödyntäen Dialogical Methods for Investigations of Happenings of Change (DIHC) -menetelmää dialogin tarkkailussa ja itse kehittämäämme taulukkomenetelmää liikkeiden ja eleiden havainnoinnissa. Tutkimustuloksissa tuli esiin oman puheen aikaista kehollista sovittautumista sekä dialogisen että monologisen dialogin aikana. Vaikka kokoavien tulosten toteamista vaikeutti tapausten välinen vaihtelu, oli joidenkin eleiden ja liikkeiden kohdalla havaittavissa selkeämpää painottumista jompaankumpaan dialogilajiin. Terapeuttien kohdalla oman puheen aikainen käsillä elehdintä ja pään kääntö muita kohti painottui selkeämmin dialogiseen dialogiin. Asiakkailla taas nyökkäilyä esiintyi enemmän dialogisen dialogin aikana. Myös muiden puheen aikaisissa eleissä ja liikkeissä tuli esiin tapauskohtaista vaihtelua, mutta erityisesti voi mainita, että asiakkailla oli nähtävissä ainakin jonkin verran enemmän pään kääntelyä kohti muita osallistujia dialogisen dialogin aikana. Kuuntelijana olevien terapeuttien ja asiakkaiden liikehdintä ja elehdintä oli kokonaisuudessaan hieman runsaampaa dialogisen dialogin aikana. Kuuntelijalla
tarkoitettiin tässä niitä, jotka eivät joissakin tarkkailluissa kohdissa osallistuneet keskusteluun verbaalisesti lainkaan. Tarkkailtaessa terapeuttien ja asiakkaiden samanaikaisia samanlaisia liikkeitä ja eleitä havaittiin samanaikaista asennon vaihtoa, käsillä elehdintää, näpräilyä, naurua, nyökkäyksiä sekä pään kääntämistä muita kohti ja muista poispäin. Samanaikaisesti tapahtuvaa samanlaista liikehdintää ja elehdintää esiintyi molempien dialogilajien aikana, kuitenkin hieman enemmän dialogisessa dialogissa. Tuloksia tarkasteltaessa on muistettava, että tutkielma on alustava ja kuvaileva tapaustutkimus. Tästä huolimatta se antaa osansa erityisesti aihealuetta koskeville jatkotutkimuksille.
...
