Lastensuojelutyössä, kuten muussakin sosiaalityössä, pyritään tukemaan asiakkaan omaa osallistumista ja vaikuttamista lastensuojelun toteuttamisessa. Tutkielmassani tutkin asiakkaan kokemuksia osallisuudestaan lastensuojelun työskentelyssä. Lisäksi tutkin sosiaalityössä harvemmin työmenetelmänä käytetyn, niin sanotun avoimen dokumentoinnin merkitystä asiakkaalle sekä sen mahdollista yhteyttä asiakasosallisuuden kokemuksiin. Avoin dokumentointi tarkoittaa niukimmillaan, että asiakkaalle annetaan säännöllisesti häntä koskevat asiakaskirjaukset, mutta sitä voidaan toteuttaa myös laajemmin, esimerkiksi tekemällä asiakkaan kanssa yhdessä asiakaskirjaukset. Tutkimuksessani vertaan myös vanhempien ja nuorten kokemusten eroja.
Usein sosiaalityötä tarkastellaan työntekijän näkökulmasta ja työprosessien toimivuuden kannalta. Tutkimukseni lähtökohtana on asiakkaan äänen esille nostaminen. Tutkimuskohteen muodostavat Helsingin kaupungin, Maunulan lastensuojelutyöryhmän asiakkaat. Tutkimusaineisto
na käytin asiakaspalautekyselylomakkeita, jotka lähetettiin postitse syksyllä 2011 edeltävän vuoden aikana asiakkaina olleille vanhemmille ja yli 15-vuotiaille nuorille. Kyselylomakkeen palautti 54 asiakasta. Kyselylomakkeen tarkoituksena oli selvittää asiakkaiden kokemuksia lastensuojelun työskentelystä sekä avoimesta dokumentoinnista. Lomake sisälsi 15 kysymystä, jotka olivat kahta avointa kysymystä lukuun ottamatta asteikollisia strukturoituja kysymyksiä. Analysointiin käytin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Strukturoitujen kysymysten analysoinnin suoritin t- ja u-testien avulla, vertaamalla asiakaskirjaukset saaneiden ja ei-saaneiden asiakkaiden kokemusten eroja osallisuudesta työskentelyyn. Avointen kysymysten vastausten tutkimiseen käytin laadullista sisällönanalyysia, jolla analysoin luokittelun avulla asiakkaiden kokemuksia lastensuojelutyöstä.
Asiakasosallisuuden ja avoimen dokumentoinnin yhteys näkyi selkeästi strukturoitujen kysymysten vastauksissa. Asiakkaat, jotka olivat saaneet asiakaskirjaukset luettavakseen, kokivat olleensa paremmin osallisina työskentelyssä, kuin ne, jotka eivät olleet saaneet kirjauksia. Avointen kysymysten vastauksista nousi esille asiakkaiden itselle tärkeinä pitämiä asioita, kuten asiakkaan ja työntekijän välinen vuorovaikutus ja kohtaaminen. Nuoret tiesivät vanhempia heikommin asiakkuutensa syyt sekä he kokivat vanhempia harvemmin olleensa täysin osallisina työskentelyssä. Tämän tutkimuksen perusteella tulisi kiinnittää enemmän huomiota sekä vanhempien että nuorten tiedonsaannin toteutumiseen, jolloin heidän kokemuksensa osallisuudesta vahvistuisi. Asiakaskirjausten antamisen sekä riittävän tapaamismäärän lisäksi nuorten kohdalla tulisi kehittää uudenlaisia, nuorille soveltuvampia keinoja työskennellä heidän kanssaan.
...
