Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eteläsuomalaisen lukion fyysisen aktiivisuuden määrää terveyttä edistävästä näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin varsinaisen koulutyön ulkopuolella tapahtuvaa vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta. Tarkempana tutkimuksen kohteina oli kevyesti toteutettava arki-, hyöty-, ja koulumatkaliikunta sekä rasittavampi kestävyys-, lihaskunto- ja liikehallintaliikuntaan käytetty aika ja useus. Tutkimuksessa selvitetään onko eri liikuntamuotojen harrastamisen välillä eroa iän tai sukupuolen mukaan. Tuloksissa selvitetään kuinka suuri osa nuorista harrastaa terveyden kannalta riittävästi liikuntaa. Lisäksi pyritään selvittämään niitä motivaatiotekijöitä, jotka vaikuttavat oppilaan säännöllisen liikunnan harrastamiseen.
Tutkimuksen kohteina olivat yhden helsinkiläisen lukion oppilaat (n=170). Fyysistä aktiivisuutta kysyttiin retrospektiivisin menetelmin, ”palauttamalla mieleen normaalia aktiivisuutta kuvaava viikko”. Tutkimuksessa huomioitiin fyysisen aktiivi
suuden teho, intensiteetti ja siihen kulutettu aika. Mittari oli rakennettu liikuntapiirakan pohjalle. Opiskelijat vastasivat siihen varattuun tilaan kestävyysliikuntaan, lihaskunto- ja liikehallintaliikuntaan sekä arki-, hyöty- ja työmatkaliikuntaan käyttämänsä ajan ja useuden yhteensä tunteina ja minuutteina viikossa. Eri osa-alueiden vieressä oli esimerkkejä liikuntalajeista, jotka kuuluivat tiettyä osa-aluetta kuvaaviin harjoitusmuotoihin. Lisäksi liikuntamotivaatiota tutkittiin kirjallisten avovastauksien avulla. Tyttöjen ja poikien tuloksia vertailtiin ristiintaulukoinnin, X2 -testin ja Pearsonin tulomomentti -kertoimen avulla. Aineiston tilastollisessa analysoinnissa käytettiin t-testiä tutkimaan sukupuolten välisiä eroja liikuntamuotojen harrastamisessa. Korrelaatioiden avulla tutkittiin eri liikuntamuotojen harrastamisen yhteyttä toisiinsa. Kirjallinen aineisto teemoitettiin, tyypiteltiin, eriteltiin sekä analysoitiin määrällisen tekstianalyysin avulla.
Tutkimuksen tärkein löydös oli, että terveyttä edistävän liikunnan kestävyys-, lihaskunto- ja arkiliikunnan suosituksen täyttäviä nuoria oli vain 8 % (n=13) koko tutkimusjoukosta (n=170). Heistä tyttöjä ja poikia oli saman verran. Tutkimustuloksissa ilmeni myös, että vain kolmannes lukiolaisista (27 %) ei liiku lainkaan kestävyysliikuntaa vapaa-ajallaan. Tutkimuksen mukaan tytöistä 31 % oli passiivisia kun pojista passiivisia oli 18 % kestävyysliikunnan harrastajia. Myös lihaskunto- ja liikehallintaliikunnan suosituksen täyttäneitä opiskelijoita oli vain noin 38 %, joka on 3 kertaa viikossa. Arki-, hyöty-, ja koulumatkallaan aktiivisia opiskelijoita oli 40 % neljästä seitsemään tuntiin ja useampana päivänä viikossa. Yllättävän moni oli (11 %) hyvin passiivinen myös arkiliikunnan määrässä, eikä liikkunut viikossa tuntia enempää kevyttä arkiliikuntaa. Tyttöjen ja poikien välillä oli hieman eroja fyysisen aktiivisuuden harrastamisessa, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Yleisin liikuntamotivaatiota selittävä syy oli itsestään, kunnostaan ja terveydestään huolehtiminen sekä ulkonäölliset motiivit. Fyysisesti passiivisilla yleisin syy liikkumattomuuteen oli opiskelukiireet, -paineet sekä –stressi. Eräs yleinen syy oli itselle sopivan liikuntalajin puuttuminen. Tulosten perusteella olisi ensisijaisen tärkeää saada ohjausta ja tukea liikkumiseen sekä lisätä mahdollisuuksia eri lajikokeiluihin, sillä halua liikkumiseen saattaisi olla, kunhan oma liikuntamuoto löytyisi.
...
