Keskivartalon voiman ja tasapainon vaikutus kaarreluisteluun juniorijääkiekkoilijoilla

Abstract

Harri Väliranta (2013). Keskivartalon voiman ja tasapainon vaikutus kaarreluisteluun juniorikiekkoilijoilla. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, Biomekaniikan Pro-gradu – tutkielma, s 55.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia keskivartalon hallinnan ja tasapainon vaikutusta 11- vuotiaan juniorijääkiekkoilijan kaarreluisteluun. Tutkimus tehtiin kesällä 2011, jolloin joukkueella oli kesäloma ja harjoittelutauko ja siihen osallistui 18 vuonna 1999 syntynyttä junioria. Tutkimukseen sisältyi alkumittaukset ja loppumittaukset, joiden välissä kaksi satunnaisesti valittua ryhmää, tasapainoryhmä ja voimaryhmä, teki kolmesti viikossa omatoimiset harjoitteet ja kolmas ryhmä toimii kontrolliryhmänä. Harjoittelevista ryhmistä toinen suoritti tasapainolaudalla erilaisia tasapainoon liittyviä harjoitteita ja toinen ryhmä perinteisiä, jääkiekkoiluun sopivia, loikka- ja voimaharjoitteita. Sekä alku- että loppumittauksissa testattavat suorittivat yhtenä päivänä jäätestit ja toisena päivänä jään ulkopuolella suoritettavat testit. Jäällä suoritettavat testit olivat: 30- metrin luistelunopeus, jossa väliaika otettiin 10- metrin kohdalla sekä Suomen jääkiekkoliiton eteenpäin/taaksepäin kaarreluistelun tekniikkarata. Jään ulkopuolella suoritettaviin testeihin kuuluu viisi yleisesti jääkiekon testipatteristoon kuuluvaa testiä. Testejä olivat: 30- metrin juoksu, jossa väliaika otettiin 10- metrin kohdalla, dominoivan jalan kolmikinkkatesti, esikevennetty hyppymattotesti, dynaaminen vatsalihastesti, staattinen selkälihastesti sekä Flamingo- tasapainotesti.

Tutkimustulosten perusteella ei voida todeta, että tasapainolaudalla tehtävät harjoitteet olisivat tuottaneet selvästi parempaa tulosta kuin perinteinen loikka- ja voimaharjoittelu vaikka luisteluradoilla molemmissa testeissä tasapainoryhmän suhteellinen tulos oli toisessa mittauksessa parempi kuin keskivartalon voimaryhmän. Tasapainolaudalla harjoitellut ryhmä paransi kaarreluisteluradalla suhteellisesti aikaansa 3,4% ± 5,29% (ns), kontrolliryhmä paransi 1,46% ± 2,15% (ns) ja voimaryhmän aika heikkeni puolestaan 0,2% ± 4,63% (ns). 30- metrin luistelussa kontrolliryhmä paransi suhteellisesti aikaansa 0,48% ± 1,18% (ns) ja voimaryhmä 0,29% ± 1,26% (ns) kun taas tasapainoryhmällä aika pysyi samana. Jään ulkopuolella suoritetuissa mittauksissa, lukuun ottamatta 30- metrin juoksua, kaikilla ryhmillä tulokset paranivat toisessa mittauksessa. 30-metrin juoksussa aika parani tasapainoryhmällä 0,21% ± 2,43% (ns) ja kontrolliryhmällä 0,64% ± 1,95% (ns) mutta voimaryhmällä aika heikkeni toisessa mittauksessa 1,74% ± 2,38% (ns).

Kuuden viikon omatoiminen harjoittelujakso joukkueen kesäloman aikana ei tuonut merkitseviä muutoksia luistelutekniikkaradan eikä luistelunopeuden aikoihin. Tässä tutkimuksessa ja siihen kerättyjen tutkimustietojen perusteella käy kuitenkin ilmi, että loikka- ja voimaharjoituksia ei saa lopettaa mutta oheisharjoitteluun tulisi ottaa mukaan myös tasapainoharjoitteita.

ABSTRACT Harri Väliranta (2013). Effects of trunk strength and balance on curve skating in junior hockey players. Department of Biology of Physical Activity, University of Jyväskylä, Biomechanics Pro Gradu thesis. 55 pages. The purpose of this study was to examine how trunk muscle and balance training influence on junior hockey players (age 11 years) on-ice turning. The study was made in summer 2011 when the players had their summer leave and 18 junior players, born 1999, participated this study. The study included off-ice and on-ice measurements before and after training period and mean while two randomly selected groups, balance and strength group, performed independent practice three times a week and the third group was a control group. One group did balance training with balance board and an other group practiced normally used hop-and-strength-training intended for junior hockey players. Both measurements included off-ice and on-ice tests. On-ice tests were 30 meter forward sprint and forward-backward and crossover skating technique test. The off-ice tests included a 30-meter sprint, horizontal jumps (dominant leg), counter movement jumps, trunk extension/flexion and Flamingo- balance tests.

Based on the results it couldn't confirm that the practice for juniors done by balance board was significantly better than normally used hop-and-strength-training although the on-ice test results were better in the balance group. The group that practiced with an unstable board increased on skating technique track relative time by 3,4% ± 5,29% (ns ), control group improved by 1,46% ± 2,15% (ns) and strength group declined relative time by 0,2% ± 4,63% (ns). On 30- meter sprint track the control group improved the relatively time by 0,48% ± 1,18% (ns) and strength group by 0,29% ± 1,26% (ns) when balance groups time remained the same. In off-ice tests, exept 30-meter sprint, all groups improved results in second measurement. 30-meter sprint time improved on the unbalance board training group by 0,21% ± 2,43% (ns) and the controll group by 0,64% ± 1,95% (ns) but strength group decreased the relative time 1,74% ± 2,38% (ns).

6 weeks independent practice during teams summer leave didn't make any significant changes in crossover skating and skating speed. Based on this research, and collected information from other studies, coaches can't stop normally used hop and strength training but independent training should include practising on unstable board.