Sepelvaltimotautipotilaan liikunnalliseen kuntoutukseen osallistuvien ohjaajien täydennyskoulutustarve ja koettu osaaminen

Abstract

TIIVISTELMÄ Sepelvaltimotautipotilaan liikunnalliseen kuntoutukseen osallistuvien ohjaajien täydennyskoulutustarve ja koettu osaaminen Merike Ojala Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteiden laitos Ohjaajat: liikuntalääketieteen dosentti Merja Perhonen ja TtM Pirjo Suomalainen Kevät 2013 45 sivua, 6 liitettä (19 sivua) Tutkimuksen tausta ja tarkoitus Liikunnallinen kuntoutus vähentää todistetusti sepelvaltimotautipotilaiden ennenai-kaista sydän- ja kokonaiskuolleisuutta sekä parantaa kokonaisvaltaisesti elämänlaa-tua. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin kaupungin terveysviraston fysioterapeuttien sekä liikuntaviraston liikunnanohjaajien täydennyskoulutustarvetta ja koettua osaamista sepelvaltimotautipotilaan liikunnallisessa kuntoutuksessa. Lisäksi kartoitettiin liikunnallisen kuntoutuksen toteumista työyksiköissä. Tutkimus on osa Sydänliiton ”Liikuntapolkua pitkin aktiiviseksi liikkujaksi 2012–2013” -kehittämishanketta. Tutkimusaineisto ja -menetelmät: Kuvailevan kyselytutkimuksen avulla selvitettiin fysioterapeuttien (n=41) ja liikun-nanohjaajien (n=21) täydennyskoulutustarvetta ja koettua osaamista. Kyselylomake koostui pääasiassa strukturoiduista vastausvaihtoehdoista. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin (kuvailevat tiedot, ristiintaulukointi, summamuuttujat) ja avoimet kysymykset sisällönerittelyllä. Lisäksi haastateltiin työyksiköiden esimiehiä. Keskeiset tulokset Suurin osa (95 %) fysioterapeuteista (n=41) ja kaikki liikunnanohjaajat (n=19) kokivat tarvitsevansa täydennyskoulutusta sepelvaltimotautipotilaan liikuntaneuvonnasta. Liikuntaharjoittelusta kaikki fysioterapeutit (n=25) ja liikunnanohjaajat (n=17) kokivat tarvitsevansa koulutusta. Liikuntaneuvonnasta fysioterapeutit toivoivat täydennyskoulutusta etenkin sairauden vaikeusasteluokituksista ja liikunnanohjaajat sepelvaltimotautipotilaan liikuntasuosi-tuksista. Liikuntaharjoittelun osalta toivottiin koulutusta erityisesti sepelvaltimotautipotilaan liikunnan turvallisuusasteista. Fysioterapeutit olivat keskimäärin jonkin verran tyytymättömiä ja liikunnanohjaajat hieman tyytyväisiä osaamiseensa liikunnallisessa kuntoutuksessa. Johtopäätökset Täydennyskoulutus tarpeen selvittäminen on tärkeää, jotta koulutus tukisi työntekijöiden osaamista. Koettuun osaamiseen vaikutti eniten se, ettei sepelvaltimotautipotilaita ohjaudu liikunnalliseen kuntoutukseen. Myös sepelvaltimotautipotilaan ohjautuminen fysioterapiasta liikuntaviraston liikuntaryhmiin on puutteellista. Lähetteiden määrän lisäämiseksi myös lääkäreille on tarjottava koulutusta ja hoitoketjua selkeytettävä terveys- ja liikuntaviraston välillä. Tulokset ovat samansuuntaisia aikaisempien sepelvaltimotautipotilaan liikunnallista kuntoutusta kartoittavien tutkimusten kanssa.

Avainsanat: sepelvaltimotauti, liikunnallinen kuntoutus, täydennyskoulutus, koettu osaaminen

ABSTRACT Exercise-based cardiac rehabilitation for coronary artery disease patients: Instruc-tor’s needs for training update and their perceived competence. Merike Ojala University of Jyväskylä, Faculty of Sport Sciences, Department of Health Sciences Supervisors: docent of sports medicine Merja Perhonen and MHS Pirjo Suomalainen Autumn 2013 45 Pages 6 Appendixes (19 pages) Background Exercise-based cardiac rehabilitation is effective in reducing total and cardiovascular mortality as well as promoting better quality of life. The aim of this master’s thesis was to define physiotherapists’ and physical education instructors’ needs for training update and their perceived competence concerning exercise-based cardiac rehabilitation for coronary artery disease (CAD) patients. Secondary goal was to identify the situation of exercise-based cardiac rehabilitation in department of health care and sports department in the city of Helsinki. This thesis is part of the Finnish Heart Association’s development project 2012-2013 ”Becoming an active exerciser by following exercise path”. Methods The research data was mainly gathered by structured questionnaire from the physiotherapists (n=41) and physical education instructors (n=21) working in department of health care and sports in city of Helsinki. The research material was analyzed mostly by descriptive statistics and the open questions were analyzed through content analysis. In addition supervisors from both departments were interviewed. Results Most (95%) of the physiotherapist (n=41) and all physical education instructors (n=19) needed updating for training in exercise guidance. Concerning exercise training all physiotherapists (n=25) and physical education instructors (n=17) felt that training is needed. Physiotherapists wanted updating for training especially for classification of the disease grades and physical education instructors for exercise recommendations. The need of safety degree classifications for exercise training was recognized to be necessary. Physiotherapists were rather dissatisfied and physical education instructors quite satisfied for their competence in exercise-based cardiac rehabilitation. Conclusions It is important to study instructors’ experiences of training needs so that the training would support the competence of employees. Deficiencies in referral of patients to exercise based rehabilitation influenced instructors’ perceived competence. In addition CAD patients do not transfer from physiotherapy to sports department’s training groups. It is important to offer training also for doctors and clarify the treat-ment chain between health care and sports departments. The results are similar to the previous studies concerning exercise-based cardiac rehabilitation with CAD patients.

Key words: coronary artery disease, exercise-based cardiac rehabilitation, updating training, perceived competence