Resurssierityislastentarhanopettajan rooli vuorohoidon esiopetuksessa

Abstract

TIIVISTELMÄ KOIVISTO-REMSU TERHI. RESURSSIERITYISLASTENTARHANOPETTAJAN ROOLI VUOROHOIDON ESIOPETUKSESSA. Erityispedagogiikan Pro Gradu-tutkielma Jyväskylän yliopisto kasvatustieteiden laitos.115 sivua. Julkaisematon. ._________________________________________________________________ Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vuorohoidon esiopetusta ja resurssierityislastentarhanopettajan roolia ja merkitystä. Tutkimus toteutettiin Keski-Suomessa yhdessä esiopetusyksikössä. Tutkimukseen osallistunut resurssierityislastentarhanopettaja eli relto toimii kahdessa eri päiväkodissa ilman omaa lapsiryhmää. Tutkimuksessa keskityttiin relton edelliseen työvuoteen, yhteistyön sujumiseen, oman työnkuvan luomiseen organisaatiossa, relton työtehtäviin ja tuen tarpeiden kartoittamiseen. Teoriataustaksi rakentui Bronfenbrennerin ekologinen teoria, Vygotskyn teoria lähikehityksenvyöhyketeoria, ekokulttuurinen teoria, jossa perhe on keskeisessä roolissa lapsen kasvuympäristönä ja konstruktivistinen oppimiskäsitys. Vuorohoito päivähoidon kontekstissa asetti omat haasteensa vähäisen lähdemateriaalin, mutta myös probleemallisen esiopetuksen järjestelyjen kautta. Tuen kohdentuminen esiopetuksessa ei aina kohtaa lasten vaihtelevien hoitoaikojen vuoksi. Varhaiskasvatuksen tukitoimien järjestäminen vuorohoidossa koetaan haasteelliseksi lasten läsnäolon epäsäännöllisyyden vuoksi eikä esiopetukseen osallistuminen aina välttämättä ole säännöllistä perheen vaihtelevan päivähoidontarpeen vuoksi. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa aineistokeruumenetelmä oli teemahaastattelu. Aineistoa lähestyttiin analyysivaiheessa teemoittelun ja sisällönanalyysin kautta aineistolähtöisesti, siten, että teoria oli kontekstissa käytäntöön. Lisäksi tutkimuksessa rakennettiin haastatteluaineistosta narratiivinen kehityskertomus relton vuodesta. Tutkimusaineisto koostui neljästä haastattelusta. Haastatteluun osallistuivat relto, esiopettaja, varhaiskasvatusyksikön johtaja ja varhaiskasvatuspäällikkö. Lähtökohta relton toiminnalle vuorohoidossa oli lasten kehityksessä esiintyvät pulmat ja konsultaation tarve esiopetuksessa. Työnkuvan muutos, sosiaalinen kasvu ja työyhteisön jäseneksi pääseminen olivat keskeisiä näkökulmia relton työssä ja toiminnassa. Kokemukset relto-toiminnasta olivat positiivisia ja relton tarpeellisuus korostui. Erityispedagogisen tuen tarjoaminen ja relton osaaminen vuorohoidon esiopetuksessa antoivat vahvaa erityispedagogista, ammatillista näkökulmaa työyhteisöön. Varhaiskasvatusyksikön johtajan työparina toimiminen antoi mahdollisuuden pedagogisen koulutuksen tarjoamiseen vuorohoidon arjessa. Inkluusion edellytykset varmistuivat erityispedagogisen osaamisen kautta. Tuki tuli lapsen arkeen. Moniammatillisen tuen suunnittelu ja yhteistyökuvioiden hoitaminen osana työtä ovat relton arkipäivää. Varhaiskasvatusyksikön johtajan työssä erityispedagoginen osaaminen lisääntyi relton tuen avulla ja yhteistyö vanhempien kanssa kanavoituu relton hoidettavaksi. Lisäresurssi tuo vahvaa osaamista esiopetukseen ja arkipäivän keskusteluissa on mahdollisuus saada konsultaatiota tarvittaessa enemmän kuin aikaisemmin. Relto toimijana selkeytti myös johtajan toimenkuvaa siten että erityisen tuen asioita hoiti nyt vain yksi henkilö.