Eritasoisten kirjoitelmien virkerakenne peruskoulun päättövaiheessa

Abstract

Peruskoulunsa päättävien oppilaiden kirjoitustaidot ovat heikentyneet viime aikoina, ja tasoerot samanikäisten välillä ovat suuret. Kirjoittamista ja koululaisten kirjoittamistaitoja ja virkerakenteiden kehittymistä on tutkittu eri vuosikymmeninä, ja tämän työn kannalta keskeisimpiä lähteitä ovat Koppisen (1975) ja Lainaksen (2000) lisensiaattityöt. Niistä poiketen tämä tutkimus keskittyy samanikäisten kirjoitustaitojen vertailuun. Tutkimusaineistona on 35 yhdeksäsluokkalaisten laatimaa kirjoitelmaa, joiden avulla selvitetään, onko lauserakenteiden hallinta keskeinen kirjoittajia erotteleva tekijä ja kuinka lauserakenteet eroavat toisistaan samanikäisillä mutta eritasoisilla kirjoittajilla. Kirjoitelmat on jaettu opettajan antaman arvosanan perusteella hyviin, keskitasoisiin ja heikkoihin. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Minkälaisia virkerakenteita eritasoiset oppilaat käyttävät kirjoitelmissaan peruskoulun päättöluokalla? ja 2) Minkälaista virkerakenteen hallintaa voi edellyttää eritasoisilta kirjoittajilta? Tutkimukseni on sekä määrällistä että laadullista tekstintutkimusta. Vastauksia pääkysymyksiin on saatu laskemalla kirjoitelmien, kappaleiden, virkkeiden ja lauseiden pituuksia sekä selvittämällä virkkeiden rakentumista pää- ja sivulauseista, sivulauseiden käyttöä, finiittiverbin ellipsin, lauseenvastikkeiden ja irrallisten sivulauseiden määrää ja oikeakielisyyttä virkkeenalkuisen ison alkukirjaimen, päättövälimerkkien ja pilkun käytössä. Tuloksien perusteella näyttää siltä, että pitkät kirjoitelmat arvioidaan yleensä paremmiksi kuin lyhyet. Pääosin kaikki kirjoittajat pystyvät laatimaan vaihtelevia virkerakenteita. Hyvät ja keskitasoiset kirjoittajat eivät kuitenkaan käytä aivan yhtä pitkiä virkkeitä kuin heikkotasoiset, vaan he ilmaisevat asiansa pääosin yksi- tai kaksilauseisilla virkkeillä. Kaikista pisimmät virkkeet ovat hyvillä kirjoittajilla heikompitasoisiin verrattuna virheettömämpiä ja rakenteeltaan toimivampia. Hyvissä kirjoitelmissa virheiden määrä on muita vähäisempää, vaikka pilkkuvirheitä on runsaasti kaikissa tasoryhmissä. Hyvissä kirjoitelmissa asia on ilmaistu tiiviimmin käyttämällä muita vähemmän sivulauseita ja muita enemmän finiittiverbin ellipsiä ja lauseenvastikkeita. Vaikka tutkimukseni perusteella virkerakenteiden käytössä on havaittavissa eroja, kirjoitelmien arvosanaan vaikuttaa keskeisesti myös tekstin sisältö, jota ei ole tässä tutkimuksessa huomioon. Jotta saataisiin selville, mistä kaikesta kirjoittajien väliset tasoerot johtuvat, kannattaisi virkerakenteiden pintapuolista tarkastelua syventää ottamalla huomioon virkkeiden ja koko tekstin sisältö.