Psykologisiin tutkimuksiin liittyvän palautteenannon yksilöllistämiseen ja yhteistyöhön perustuvat käytännöt : tapaustutkimus terapeuttisen arvioinnin osatekijöiden esiintymisestä mallia eri tavoin tuntevien psykologien palautteenannoissa

Abstract

Tapaustutkimus toteutettiin osana Psykologisten tutkimusten palautekeskustelujen vuorovaikutus – tutkimusprojektia. Tutkimuksen tavoitteena oli sisällönanalyysiä soveltamalla paikantaa arvioinnin yksilöllistämiseen ja yhteistyöhön perustuvia sisältöjä kolmen psykologin palautteenannosta kun psykologien testauksiin liittyvästä orientaatiosta ei ollut tietoa ennakkoon. Tarkastelu toteutettiin Stephen Finnin ynnä muiden kehittämää terapeuttista arviointia vasten. Mallin mukaista palautetta jäsentävät käytännöt ja periaatteet koottiin analysointityökaluksi, jonka avulla litteroitu aineisto koodattiin. Aineisto sisälsi myös psykologien kokemuksia kartoittavat kyselyvastaukset ja istuntoja koskevat asiakaspalautteet. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia terapeuttisen arvioinnin piirteitä palautteista on löydettävissä, ja miten sisällöt painottuvat mallia eri tavoin tuntevien psykologien työskentelyssä. Mahdollisina vaikuttavina tekijöinä huomioitiin myös asiakkaan rooli ja psykologin työnkuva. Oletuksena oli, että terapeuttisen arvioinnin osatekijöitä löytyy kaikista istunnoista, mutta enemmän malliin perehtyneemmän psykologin palautteesta. Tutkimuksessa kysyttiin, mitkä sisällöt esiintyvät palautteissa ”spontaanimmin”, ja millaisia sisältöjä malliin perehtyminen mahdollisesti vahvistaa? Millaisena asiakkaan rooli näyttäytyy palautesisältöjen jäsentymisessä, ja miten istuntoja arvioidaan asiakaspalautteissa? Terapeuttisen arvioinnin sisältöjä löytyi kaikista palauteistunnoista. Tässä aineistossa psykologin keskusteluhoitoihin suuntautuva työote näytti terapeuttisen arvioinnin tuntemisen ja soveltamisen ohella lisäävän paikannettuja sisältöjä. Malliin liittyvä osaaminen lisäsi erityisesti asiakkaan omien tutkimuskysymysten huomioimista, vastavuoroisuuteen motivointia ja löydösten laaja-alaista, empaattista ja avointa tulkintaa. Mallin hyödyntämiseen tuli myös palautetta jäsentävää järjestelmällisyyttä. Testaus- ja arviointyöhön suuntautuminen lisäsi sen sijaan palautteen selkeyttä ja ratkaisukeskeisyyttä. Myös asiakkaan aktiivisuus keskusteluun hakeutumisessa tuki paikoin terapeuttisen arvioinnin mukaisten palautesisältöjen muotoutumista. Asiakaspalautteissa terapeuttisen arvioinnin mukaisiin sisältöihin liitettiin myönteisiä ajatuksia. Tutkimus antaa tietoa siitä, minkälaisia yksilöllistettyjä yhteistyöhön perustuvia käytäntöjä psykologit testipalautteissaan soveltavat, ja miten ammatillinen orientaatio voi näkyä palautteessa. Lisäksi havainnollistetaan, miten osaamista sovitetaan käytäntöön hektisessä sairaalaympäristössä, ja missä on mahdollisia kehittämisen paikkoja. Palautetutkimus tukee palautteenantoon liittyvän osaamisen kehittämistä ja kannustaa vastavuoroisuuden, asiakaslähtöisyyden ja moniäänisyyden laajempaan huomioimiseen myös testimenetelmiin tutustuttavassa koulutuksessa. Psykologisten arviointien monipuolisempi hyödyntäminen tukee paitsi asiakasta myös testien arvoa eri yhteyksissä.