Lasten ja nuorten yhteisölähtöinen suun terveyden edistäminen : työkalu terveyden edistämiskäytäntöjen arviointiin

Abstract

Suun sairaudet ovat yleinen kansanterveysongelma. Niiden hoitaminen on kallista, mutta ehkäisy on mahdollista terveellisin elintavoin. Sekä yksilö- että yhteisölähtöistä suun terveyden edistämistä tarvitaan. Terveyden edistämisen toteuttaminen vaatii suunnittelua ja arviointia. Arvioinnin tekemiseen tarvitaan sopivia mittareita. Erityisesti suun terveyden edistämisen arviointimittareiden kehittämiselle on tarvetta, koska kokonaisvaltaisia suun terveyden edistämistoimintaa arvioivia mittareita ei ole. Tämä työ käsittelee 0–18-vuotiaiden lasten ja nuorten yhteisölähtöistä suun terveyden edistämistä. Työn tarkoituksena oli ensiksi kehittää arviointityökalu yhteisölähtöisten suun terveyden edistämiskäytäntöjen arvioimiseen, ja toiseksi arvioida suomalaisia lapsiin ja nuoriin kohdistuvia yhteisölähtöisiä suun terveyden edistämiskäytäntöjä tällä arviointityökalulla. Arviointityökalu rakennettiin terveyden edistämisen tutkimus- ja teoriakirjallisuuteen pohjautuen. Arviointityökalu sisälsi kolme osa-aluetta: terveyden edistämisen suunnittelu, toteutus ja arviointi. Aineisto suomalaisista yhteisölähtöisistä lasten ja nuorten suun terveyden edistämisen käytännöistä (n=12) kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavat olivat mm. hammashoitajia, suuhygienistejä, hammaslääkäreitä ja opettajia. Aineistona käytettiin myös aiheeseen liittyviä dokumentteja, kuten toimintasuunnitelmia ja raportteja. Haastattelu- ja dokumenttiaineiston teorialähtöistä analyysia ohjasi arviointityökalun viitekehys. Arviointityökalu osoittautui käytännölliseksi, koska se toi esille terveyden edistämiskäytäntöjen vahvuuksia ja heikkouksia. Vahvuuksia löytyi käytäntöjen toteutuksesta, kun taas heikkouksia suunnittelun ja arvioinnin osa-alueilta. Käytäntöjen vahvuuksia olivat esimerkiksi eri toimijoiden välinen laaja-alainen yhteistyö sekä saman kohderyhmän tavoittaminen useammin kuin kerran toiminnan aikana. Käytäntöjen heikkouksiksi voitiin lukea muun muassa tavoitteiden epätäsmällisyys, kirjallisen toimintasuunnitelman puuttuminen sekä puutteet arvioinnissa. Neljäsosaa arvioiduista käytännöistä voitiin pitää hyvinä käytäntöinä. Tässä tutkielmassa kehitettyä arviointityökalua voidaan hyödyntää laaja-alaisesti terveyden edistämiskäytäntöjen kehittämistyössä.