Vanhuspolitiikka intressikamppailujen areenana : argumentaatioanalyysi kuntien, työntekijärjestöjen ja vanhusjärjestöjen intresseistä vanhuspalvelulain taustalla

Abstract

Suomen vanhuspoliittisen kehityksen historiaa voidaan jäljittää aina 1800-luvun lopulle saakka, mistä lähtien on vanhojen ihmisten asemaa pyritty lainsäädännön avulla helpottamaan. Vanhusväestön kannalta merkittäviä lakeja ovat olleet muun muassa laki kansaneläkejärjestelmästä 1937, laki kunnallisesta kodinhoitoavusta 1966 ja sosiaalihuoltolaki 1982. Ensimmäistä varsinaista vanhustenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä viriteltiin 1970-luvulla. Tuolloin laki jäi säätämättä, mutta 2000-luvulla eläkeikäisten ja vanhusten määrän jatkuvasti kasvaessa vanhusten palvelut turvaava lainsäädäntö tuli jälleen ajankohtaiseksi. Tutkimukseni perustuu tähän niin sanottuun uuteen vanhuspalvelulakiin.

Mikään lainsäädäntö ei olisi ollut mahdollinen ilman aktiivisia toimijoita – poliittisista puolueista etujärjestöihin ja yksittäisiin kansalaisiin – jotka ajoivat uudistuksia läpi kukin omista intresseistään käsin. Intressit ovat voineet olla yhdenmukaisia tai vastaavasti ristiriidassa keskenään, jolloin toimintaa ovat leimanneet erimielisyydet. Intressin käsitteellä viittaan etuun, hyötyyn tai tarpeeseen, jotka kaikki toimivat muutosta tai kehitystä liikkeellepanevina voimina. Tässä tutkimuksessa tarkastelen kuntien, työntekijäjärjestöjen ja vanhusjärjestöjen intressejä vanhuspalvelulain taustalla. Analyysiin valitut toimijat ovat Suomen Kuntaliitto, Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Helsingin kaupunki, Tehy ry, SuPer ry, Talentia ry, Aktiiviset Seniorit ry, EETU ry sekä Suomen Senioriliike ry. Aineistona käytän kyseisten toimijoiden vanhuspalvelulain ensimmäiseen luonnokseen keväällä 2011 antamia lausuntoja. Argumentaatioanalyysin keinoin olen poiminut kustakin lausunnosta pääväitteen – lausunnon tärkeimmän sanoman – perusteluineen. Pääväitteiden ja perustelujen pohjalta olen tulkinnut toimijoiden ajamat intressit.

Vanhuspalvelulain tavoitetta ikääntyneiden henkilöiden hyvinvoinnin ja laadukkaiden palvelujen ja hoidon turvaamisesta kannatettiin toimijoiden keskuudessa, mutta eroavaisuudet syntyivät siitä, kuinka tavoitteeseen tulisi päästä. Kuntaliitto vastustaa erillislakia, ja samoin Kainuun maakunta -kuntayhtymän intressinä on vanhuspalvelulain uudelleenharkinta. Helsinki, Talentia ja Aktiiviset Seniorit ry ajavat puolestaan ikääntyneiden hyvinvoinnin ja laadukkaat palvelut turvaavaa lainsäädäntöä. Tehyn intressinä on lainsäädäntö, joka korostaa moniammatillisuutta, ja SuPer vaatii lakiin kirjattuja henkilöstömitoituksia. EETU ry:n intressinä on lain loppuunsaattaminen mahdollisimman nopeasti. Senioriliike taas vaatii lakia, joka puuttuu vanhuspalveluissa vallitseviin epäkohtiin.