Vanhusneuvoston funktioita jäljittämässä : tutkimus maaseutumaisten kuntien vanhusneuvostoista

Abstract

Vanhusneuvostojen asema kuntaorganisaation ja kansalaisyhteiskunnan välimaastossa ei ole yksiselitteinen. Leinosen tutkimuksen vanhusneuvostot hakivat vielä paikkaansa, eikä eläkeläisiä ja vanhuksia koskevien asioiden saattaminen vanhusneuvoston käsiteltäväksi ollut vakiintunut käytäntö. Neuvostoihin kuitenkin suhtauduttiin myönteisesti ja eläkeläisjäseniltä toivottiin aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Neuvostoja pidettiin ikääntyneiden kuntakansalaisten äänitorvena kuntaan päin ja myös kuntaorganisaation edustajien tuntosarvena ikäväestön toiveisiin ja mielipiteisiin.Ongelmallista on, että ikääntynyt vanhusneuvostovaikuttaja kohtasi odotuksia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, mutta myös odotuksia vetäytymisestä. Ikääntyville kuntakansalaisille annettiin mahdollisuus neuvoa-antavaan vanhusneuvostotoimintaan, mutta kunnanvaltuustojen ”ukkoutumista” pelätessä heitä suljettiin pois varsinaisesta päätöksenteosta ja koko kunnan asioihin vaikuttamisesta.Vanhusneuvostot ovat syntyneet kuntaorganisaation ja kansalaisjärjestötyön päälle, ja eläkeläisjäsenten ja viranhaltijasihteerin vastuunjako on vielä vakiintumaton. Usein esimerkiksi vastuu erilaisten tapahtumien järjestämisestä jäi viranhaltijasihteerille ja eläkeikäisten toiminnan omaehtoisuus kyseenalaistui. Viranhaltijajäsenten läsnäolo vanhusneuvoston kokouksissa on ristiriitainen kysymys. Jännitteitä toiminnalle luovat myös eri ikä- ja eläkeläisryhmien väliset suhteet. Eläkeläisjäsenet toivat esiin oman eläkeläisjärjestönsä mielipiteitä, mutta julkisuustyö ja kunnan muun ikäväestön pariin jalkautuminen hakivat muotojaan. Toisaalta toiminnalta odotettiin vanhojen ihmisten asialla olemista, mutta toisaalta korostettiin vanhempien ja nuorempien samanlaisuutta ja odotettiin ikäryhmien välisen solidaarisuuden kasvattamista. Neuvostojen toimintamallit kuvastivat nykyisen eläkeläispolven vaikuttamisen tapoja kokouskäytäntöineen ja juhlaperinteineen.Kuntarakenteiden muutospyörteissä on vaara, että näkymättömien ja vakiintumattomien neuvostojen toimintakenttä ja vaikuttamismahdollisuudet supistuvat. Toisaalta lautakuntien ja valtuutettujen määrän väheneminen mahdollistaa vanhusneuvostojen eläkeläisjäsenten luottamushenkilöidentiteetin vahvistamisen, mikäli ne löytävät uusia toimintamalleja ja sovelluksia. Väestön ikääntyminen, eläkeläisväestön muuttuvat tarpeet ja kuntaliitosten mahdollinen kiihtyminen haastavat neuvostot entistä ponnekkaampaan vaikuttamiseen.

The present study examines older people’s councils in three different rural municipalities. It looks at the type of phenomenon older people’s councils represent and what they reveal about the ageing society and civil participation of senior citizens in municipalities. The theoretic-methodological framework is based on Robert K. Merton’s functional analysis. Therefore, further theoretical research questions are: What manifest and latent functions can older people’s councils have within their socio-cultural localities? And what sort of functional and dysfunctional consequences do councils have for the various subgroups within municipalities?The research setting resembles a case study. The dataset consists of interviews with retired council members, officials and policy-makers. Council meetings were also observed. Some additional data was collected from local newspapers and documents concerning local old age policies. The research material was organised by applying Merton’s functional analysis and the concepts of manifest function (positive intended aim) and latent dysfunction (negative unintended aim). The roles of the actors within older people’s councils and the ambivalent expectations towards them were studied by applying Merton’s role theory.A total of 13 functions were identified in relation to various reference categories. Older people’s councils have both functional and dysfunctional consequences for the representatives of municipal organisations and older inhabitants, as well as for the members of various age and pensioner groups in municipalities.One of the practical results of the study is that the position of older people’s council as a means of civil participation within municipal organisation remains unclear. Older people’s councils allow senior citizens’ voices and opinions to be heard, but their success requires contributions from older people themselves and the representatives of municipal organisation.