Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorKalikka, Janne
dc.date.accessioned2013-03-25T10:23:37Z
dc.date.available2013-03-25T10:23:37Z
dc.date.issued2008
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:1257198
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/41109
dc.description.abstractTässä työssä tutkittiin DigA16- ja 1KT7-proteiineja. Proteiineille suoritettiin klassisia MD-simulaatioita käyttämällä Orac4.0-ohjelmistoa. DigA16-proteiinin kokeellisesti mitattu rakenne täydennettiin tietokoneella ja kokonaisesta proteiinista simuloitiin kolmea eri rakennetta. 1KT7-proteiinin simulaation lähtörakenteena oli kokeellisesti mitattu rakenne, jota ei tarvinnut täydentää. Simulaatioita suoritettiin kutakin 10,751 nanosekunnin verran, joista 0,751 ns oli alustusta ja 10 ns simulointia 300 Kelvinissä. Tästä 10 ns vaiheesta kerättiin analysoitu data. Simulaation aikana kokonaisenergia kasvoi tasaisesti. Kasvu oli niin pientä, että sen voidaan katsoa johtuneen täysin MD-simulaatiossa kumuloituvasta pyöristysvirheestä. Tämä on tavallista MD-simulaatioille. Kahdesta DigA16-proteiinin simulaatioista löytyi pieni konformaatiomuutos, jonka aikaskaala on noin 2 ns. Tässä konformaatiomuutoksessa proteiinin aminohappoketjun pään 4-5 reunimmaista aminohappoa muuttavat selvästi asentoaan. Lisäksi tutkittiin miten DigA16-proteiinissa aminohappojen 42 ja 170 välillä olevan rikki-rikki-sidoksen puuttuminen vaikutti proteiinin käyttäytymiseen. Tuloksista voidaan päätellä, että rikki-rikki-sidoksen puuttuminen aiheuttaa loppupään hännän vaeltamisen kauemmas muusta proteiinista. Kuitenkin sidoksen puuttuminen aiheutti vain lokaaleja asennonmuutoksia proteiinin reunalla ja esimerkiksi proteiinin tunnusomaiseen β-tynnyriin sidoksen puuttuminen ei vaikuttanut. Edellä mainittu konformaatiomuutos tapahtui aminohappoketjun toisessa päässä, mutta kuitenkin muutos tapahtui vain niissä simulaatioissa, joissa rikki-rikki-sidos oli irti. Kahdessa simulaatiossa oli mukana vierasmolekyyli, joka oli proteiinin onkalossa. DigA16:n vierasmolekyylinä oli digoksigeniini ja 1KT7:n vierasmolekyylinä retinoli. Kumpikaan vierasmolekyyli ei kokenut asennonmuutosta. Pientä heilumista tapahtui, mutta tämä on tavallista simulaatioissa. DigA16:n hydrolisiä sivuryhmiä on lähellä digoksigeniiniä ja ne todennäköisesti muodostavat sen kanssa vetysidoksia. 1KT7 puolestaan pitää hydrofobisia fenyylirenkaita ja metyyliryhmiä retinolin lähellä, mikä oli odotettavissa.fi
dc.format.extent60 sivua
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofin
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.subject.otherbiofysiikka
dc.subject.otherproteiinit
dc.subject.othersimulointi
dc.titleVierasmolekyylien sitoutumisen mallintaminen lipokaliiniproteiineissa
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201303251370
dc.type.dcmitypeTexten
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaMatemaattis-luonnontieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sciencesen
dc.contributor.laitosFysiikan laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Physicsen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineFysiikkafi
dc.contributor.oppiainePhysicsen
dc.date.updated2013-03-25T10:23:37Z
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi4021
dc.subject.ysobiofysiikka
dc.subject.ysoproteiinit
dc.subject.ysosimulointi
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot