Pastoreiden viestintäkoulutus ja viestintäkoulutustarpeet

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomen helluntaiherätyksen pastoreiden viestintäkoulutusta ja viestintäkoulutustarpeita. Tavoitteena on selvittää pastoreiden viestintäkoulutustaustaa, oman ammattiosaamisen kehittämiseen ja viestinnän lisäkoulutukseen suhtautumista sekä heidän viestintäkoulutustarpeitaan.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena verkkokyselynä. Kysely lähetettiin sähköpostitse 217 kotimaan työssä toimivalle pastorille. Kyselyyn heistä vastasi 31,3 % (N = 68). Vastanneet pastorit edustivat perusjoukkoaan laaja-alaisesti. Kyselylomakkeet analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Tutkimuksen mukaan enemmistö Suomen helluntaiseurakuntien pastoreista on saanut aiemmissa opinnoissaan viestintään liittyvää koulutusta vain vähän. Myös viestinnän lisäkoulutus on ollut vähäistä. Saadun koulutuksen pääpaino on ollut esiintymisessä. Tätä seuraavat järjestyksessä johtamisviestintä, interpersonaalinen viestintä, ryhmäviestintä ja yleinen viestintä. Formaalin koulutuksen puuttuessa pastorit mainitsevat työn ja elämän opettaneen työelämässä viestimisestä.

Pastorit suhtautuvat oman ammattiosaamisensa kehittämiseen erittäin positiivisesti. Enemmistö heistä haluaisi osallistua viestinnän lisäkoulutukseen ja kokee sen tarpeelliseksi. Pastoreiden lisäkouluttautumista motivoi eniten oman ammattitaidon ja itsen kehittäminen sekä seurakunnan yleinen menestyminen.

Mieluisimmaksi lisäkoulutusmuodoksi pastorit kokevat monimuoto-opintoina suoritettavat lyhytkestoiset kurssit. Suurimmaksi viestinnän lisäkoulutustarpeekseen pastorit nostavat johtamisviestinnän osa-alueen. Johtamisviestintää seuraavat järjestyksessä ryhmäviestintä, yleinen viestintä, interpersonaalinen viestintä ja esiintyminen. Kaikki viestinnän osa-alueet korreloivat myönteisesti keskenään, mikä kertoo yleisestä erittäin vahvasta viestinnän koulutusmyönteisyydestä.

Pastorin työ on vuorovaikutusammatti, jossa toimitaan ihmisten parissa. Viestinnällä on työn onnistumisen kannalta suuri merkitys, eikä sitä voida sivuuttaa. Tutkimuksen pitemmän aikavälin tavoitteena on, että sen tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti pastorin työn tekemiseen ja kehittämiseen.