Suomen Latu ulkoilun edunvalvojana : tapaustutkimus Sulka II -hankkeesta

Abstract

Ulkoiluolosuhteiden edistämistyössä käsitykset ympäristön hallinnasta nousevat keskeisinä esiin. Ulkoilun edistämiseen liittyy monenlaisia ympäristönsuojelun, aluekehityksen, vallankäytön sekä luonnonresurssien omistus- ja käyttöoikeuksien kysymyksiä. Paikallisyhteisöjen toimijoiden suhtautuminen ympäristöasioihin, heidän arvostuksensa ja asenteensa koskien ympäristöä ja ympäristönhoitoa, eli ns. paikallinen ympäristöorientaatio on jatkuvan määrittelykamppailun kohteena. Kiistat koskien ympäristön ja luonnon käyttöä ovat synnyttäneet eräänlaisen hallitsemisen pakon, mikä edellyttää niin horisontaalista kuin vertikaalistakin verkostoitumista.

Vuosina 2009–2011 toteutetun Sulka II -hankkeen avulla Suomen Latu keräsi tietoa 15 kunnan ulkoiluolosuhteista ja niiden kehittämisestä sekä toimi tämän tiedon jakajana. Ulkoiluolosuhteiden tila nähdään hallinnollisena ongelmana, mikä Suomen Ladun edunvalvontatyössä tarkoittaa ulkoilua vaarantavien uhkien hallintaa ja riskien poistamista. Sulka II -hanketta voidaan pitää Suomen Ladun ulkoilun edunvalvontatyön ilmentymänä, jossa asiantuntijuus ja verkostoituminen korostuvat ulkoilun olosuhteiden hallinnan välineinä.

Ulkoiluasioista päättävien viranomaisten puutteelliset tiedot ovat esteenä ulkoiluolosuhteiden kehittämiselle. Suomen Ladun asiantuntijuutta tarvitaan levittämään hyviä käytäntöjä ja ohjeistuksia kuntien käyttöön. Keskeinen syy ulkoilun ongelmakohtiin on lisäksi puutteellinen yhteistyö eri sektoreiden sisällä ja välillä. Suomen Latu pyrkii mahdollistamaan eri tahojen välisen yhteistyön, toimimaan ikään kuin linkkinä useiden toimijoiden välillä. Tietoa levittämällä ja verkostoitumalla Suomen Ladun on mahdollista saada eri sektorit osalliseksi yhteiseen ongelmaan ja hallinnan piiriin.

Sulka II -hankkeessa ulkoiluolosuhteiden hallintaan pyrittiin praktisten toimenpiteiden kautta. Arvo- ja asennevaikuttaminen eivät tule kehyksistä esiin yhtä selvästi kuin edunvalvontatyön kiinnittyminen fyysisiin paikkoihin. Ympäristö ei näyttäydy järjestössä arvona sinänsä, vaan välineenä oman intressin toteuttamiseksi. Tällöin hallinta liittyy erityisesti ympäristöön vaikuttamiseen, pyrkimykseen muokata maankäyttöä ja yhdyskuntarakennetta ulkoilua paremmin palvelevaksi. Sulka II -hankkeessa kunnissa vallalla olevia hallintakäytäntöjä ei kyseenalaistettu, vaan pikemminkin pyrittiin tuomaan kokemustietoa ulkoilun olosuhteista teknisen suunnittelutiedon rinnalle.