Yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu : erityisesti harjoitusjärjestyksen vaikutus fyysiseen suorituskykyyn ja hormonipitoisuuksiin
Johdanto. Monet kuntoilijat ja urheilijat käyttävät harjoittelussaan sekä kestävyys- että voimaharjoittelua. Tässä tutkimuksessa tutkittiin saman harjoituksen aikana toteutettujen kestävyys- ja voimaharjoitusosioiden järjestyksen vaikutusta maksimaaliseen hapenottokykyyn (VO2max:iin), maksimivoimaan sekä hormonien lepopitoisuuksiin.
Menetelmät. Tähän tutkimukseen osallistui 42 aiemmin vähän harjoitellutta miestä. Tutkimuksessa loppuun asti mukana oli kuitenkin 30 koehenkilöä, jotka oli jaettu kahteen ryhmään. Ryhmä E+S (n=14, ikä 28,7 ± 5,5 vuotta) harjoitteli harjoituksissa ensin kestävyysosion (E) ja 10 minuutin tauon jälkeen voimaosion (S). Ryhmä S+E (n=16, ikä 29,8 ± 4,7 vuotta) harjoitteli muuten identtisesti, mutta voimaosio suoritettiin ennen kestävyysosiota. Harjoittelu kesti yhteensä 12 viikkoa ja se sisälsi kaksi harjoituskertaa viikossa. Sekä kestävyys- että voimaharjoittelun intensiteetti nousivat progressiivisesti harjoitusviikkojen kuluessa. Mittaukset suoritettiin ennen ja jälkeen harjoittelujakson. VO2max-mittaukset suoritettiin polkupyöräergometrillä, suoralla maksimaalisen hapenottokyvyn testillä. Maksimivoimatesteissä mitattiin yhden toiston maksimi (one repetition maximum = 1RM) seuraavista suorituksista: dynaaminen ja isometrinen jalkojen ojennus sekä isometrinen polven ojennus, polven koukistus ja pystypunnerrus. Seerumin lepohormonipitoisuudet määritettiin 12 tunnin paaston jälkeen. Hormoneista analysoitiin testosteroni ja kortisoli.
Tulokset. VO2max kehittyi ryhmässä S+E merkitsevästi (8,2 ± 8,7 %: p≤0,01 ). Polkemisen maksimiteho sitä vastoin kehittyi molemmissa ryhmissä merkitsevästi (E+S: 6,4 ± 9,2 %; p≤0,05 ja S+E: 10,0 ± 6,9 %; p≤0,001). Maksimivoimissa merkitsevä kehitys havaittiin kummankin ryhmän isometrisessä jalkojen ojennuksessa (E+S: 13,4 ± 12,9 %; p≤0,01 ja S+E: 8,9 ± 12,5 %; p≤0,05) sekä ryhmässä S+E dynaamisessa jalkojen ojennuksessa (11,5 ± 7,4 %; p≤0,001) ja polven koukistuksessa (9,9 ± 13,8 %; p≤0,05). Kokonaistestosteronipitoisuus (E+S: 17,0 ± 21,1 %; p≤0,01 ja S+E: 29,4 ± 32,0 %; p≤0,01) sekä testosteroni-kortisoli -suhde (E+S: 17,8 ± 24,9 %; p≤0,05 ja S+E: 47,6 ± 57,7 %; p≤0,01) olivat merkitsevästi suurempia loppumittauksissa kummassakin ryhmässä. Kortisolipitoisuuksissa ei ollut eroja mittausten välillä. Missään tämän tutkimuk-sen muuttujan arvon prosentuaalisessa muutoksessa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä.
Pohdinta ja johtopäätökset. Tutkimuksessa havaittiin, että kestävyys- ja voimaominai-suuksia voidaan kehittää yhtäaikaisesti ainakin aiemmin harjoittelemattomilla koehenkilöillä. Lisäksi lepotilan testosteronipitoisuuden nousu kertoi mahdollisesta kohentuneesta anabolisesta tilasta 12 viikon harjoittelun seurauksena. Ryhmien kehityksessä ei sen sijaan havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja missään tämän tutkimuksen muuttujassa, joten yhdistetyn harjoittelun harjoitusjärjestyksellä ei voitu sanoa olevan merkitystä kestävyys- ja voimaominaisuuksien kehittymiseen tai testosteronin ja kortisolin lepopitoisuuksiin.
...
Metadata
Show full item recordCollections
- Kandidaatintutkielmat [5333]
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
24 viikon yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoittelun vaikutus seerumin hormonipitoisuuksiin ja fyysiseen suorituskykyyn kestävyysharjoitelleilla miehillä
Mykkänen, Olli (2016)Kestävyys- ja voimaharjoittelu ovat molemmat tärkeitä sekä hyvinvoinnin kannalta että huippu-urheilussa. Niin kuntoilijoille kuin huippu-urheilijoillekin kestävyys- ja voima-harjoittelun yhdistäminen samaan harjoitukseen ... -
Eksentrisen ja konsentrisen ylävartalon voimaharjoittelun ja harjoitustauon vaikutukset lihasmassaan, maksimivoimaan ja seerumin hormonipitoisuuksiin nuorilla aikuisilla naisilla
Krapi, Sonja (2021)Johdanto. Lihastyö voi olla isometristä tai dynaamista jälkimmäisen jakaantuessa vielä eksentriseen ja konsentriseen lihastyöhön. Perinteinen voimaharjoittelu sisältää yleensä sekä eksentrisen että konsentrisen lihastyön ... -
Voimaharjoittelun yhteydet hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyyn, hormonipitoisuuksiin ja kehonkoostumukseen varusmieskoulutuksessa
Kozharskaya, Elena (2017)Tutkimuksen tausta ja tarkoitus. Suomalainen sotilas tarvitsee hyvää ammattitaitoa ja fyysistä suorituskykyä, ampumataitoa sekä maastossa liikkumisen taitoa. Puolustusvoimien fyysisen koulutuksen tärkeimmät osa-alueet ovat ... -
Nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin käytön vaikutus fyysiseen suorituskykyyn ja keskittymiskykyyn miehillä
Raitanen, Riikka (2006)Raitanen, Riikka 2006. Nikotiiniamidiadeniinidinukleotidin käytön vaikutus fyysiseen suorituskykyyn ja keskittymiskykyyn miehillä. Liikuntafysiologian Pro gradu -tutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, ... -
Proteiinilisän vaikutus teholajien urheilijoiden veren hormonipitoisuuksiin ja maksimivoimaan 12 vuorokauden harjoittelujakson ja yhden hypertrofisen voimaharjoituksen aikana
Toivonen, Johanna (2012)Riittävä proteiinin ja muiden energiaravintoaineiden saanti turvaa elimistön optimaalisten adaptaatioiden kehittymisen harjoittelun seurauksena. Tämän vuoksi erilaiset lisäravinnevalmisteet, erityisesti proteiinilisät, ...