Kieliresurssit ja niiden väliset suhteet Pajalan ja Pykeijän kielimaisemissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Pajalan ja Pykeijän kylteissä esiintyvien kieliresurssien muodostamia kielimaisemia. Tavoitteena on selvittää, millaiset kielimaisemat kieliresurssien käytön perusteella Pajalaan ja Pykeijään muodostuu. Lisäksi tutkielmassa selvitetään Pajalassa esiintyvistä vähemmistökielistä meänkielen ja Pykeijässä kveenin kielen käyttöä kielimaisemissa. Vähemmistökielten kohdalla tarkastellaan niiden asemaa ja suhdetta muihin kielimaisemissa käytettyihin resursseihin nähden. Tarkastelussa korostuu erityisesti meänkielen ja kveenin kielen suhde molemmille läheiseen sukulaiskieleen suomeen. Yksi tutkielman tavoitteista onkin selvittää, miten nämä kieliresurssit rakentuvat omiksi kielikseen Pajalassa ja Pykeijässä.

Pajala on pieni pohjoisruotsalainen kunta ja Pykeijä pieni pohjoisnorjalainen kylä. Tässä tutkielmassa tarkasteltavat kielimaisemat siis sijoittuvat näiden paikkojen keskusta-alueille. Tutkimusaineisto saatiin Pohjoinen monikielisyys tutkimusprojektilta, joten myös tämä työ on osa kyseistä projektia. Aineisto koostuu 406 valokuvasta, joissa esiintyy yhteensä 255 kylttiä. Aineistoa käsitellään pääasiassa kielimaisematutkimuksen laadullisin menetelmin.

Tutkielman teoreettinen ja analyyttinen viitekehys rakentuu siis pääasiassa kielimaisematutkimuksen varaan. Kielimaisematutkimus on suhteellisen uusi monikielisyystutkimuksen suuntaus, joka perustuu julkiseen tilaan asetettujen kylttien tarkasteluun. Tässä työssä kylteistä tutkitaan muun muassa sitä, ovatko ne yksi- vai monikielisiä ja virallisia vai epävirallisia. Kielimaisematutkimuksen lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kieliekologiaa ja neksusanalyysia. Näiden lähestymistapojen kautta hahmotetaan kieliresurssien esiintymistä ympäristöissään sekä kielenkäytön mikrotasojen ja yhteiskunnan makrotasojen välisiä yhteyksiä. Yksi tämän sosiolingvistisen tutkielman keskeinen lähtökohta on myös kielenkäytön ja monikielisyyden ymmärtäminen kontekstisidonnaisina ja sosiaalisen toiminnan tuottamina ilmiöinä. Tähän liittyen kielet nähdäänkin joukkoina resursseja, joista sosiaaliset toimijat valitsevat käyttöönsä sopivimmat tilanteen mukaan.

Tutkielman keskeisimpiä tuloksia on, että Pajalan kielimaisema koostuu alueen valtakielestä ruotsista, vähemmistökielistä suomesta ja meänkielestä sekä vieraista kielistä englannista, saksasta, ranskasta ja saamesta. Pykeijän kielimaisema puolestaan koostuu alueen valtakielestä norjasta, vähemmistökielistä suomesta(/kveenistä) ja saamesta sekä vieraista kielistä englannista, ranskasta ja venäjästä. Meänkielen ja kveenin kielen osuudet kielimaisemissa jäävät varsin pieniksi, eivätkä ne nouse kielten välisissä hierarkioissa kovin korkealle. Niitä on myös hyvin hankala erottaa suomen kielestä. Niinpä kieliresurssien määrittämisessä keskeiseen asemaan nousevat erilaiset kontekstuaaliset tekijät.