Korkeakouluopiskelijoiden attribuutiot kokemalleen kiusaamiselle

Abstract

Tässä tutkielmassa kuvataan korkeakouluopiskelijoiden kiusaamiskokemuksilleen antamia syitä. Tutkielmassa selvitetään, millaisia attribuutioita korkeakouluopiskelijat antavat kokemalleen koulu- ja korkeakoulukiusaamiselle sekä kiusaamisprosessiensa jatkumoille.

Tutkimus suoritettiin pääosin laadullisena. Aineisto kerättiin laadullisen verkkokyselylo-makkeen avulla. Kyselyyn vastasi 91 korkeakouluopiskelijaa, joista 64 hyväksyttiin mukaan aineiston analysointivaiheeseen. Tutkimukseen osallistumisen ehtona oli, että opiskelija oli kokenut korkeakoulukiusaamista vertaistasolla. Aineisto analysoitiin pääasiassa teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja sisällönerittelyn keinoin, mutta osittain myös aineistolähtöisen analyysin avulla.

Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että korkeakouluopiskelijat selittävät kokemaansa koulu- ja korkeakoulukiusaamista sekä kiusaamisprosessiensa jatkumoita yleisimmin sisäisillä, pysyvillä ja hallittavilla attribuutioilla. Toisin sanoen opiskelijat ajattelevat kokemansa kiusaamisen johtuvan yleisimmin itsestään ja syiden olevan sellaisia, jotka eivät muutu ajan tai kontekstin mukaan ja joihin he voivat vaikuttaa itse. Havainnon perusteella voitaneen ainakin joiltain osin kyseenalaistaa oman edun attribuutiovääristymä (self-serving bias), jonka mukaan yksilö syyttää tilannetekijöitä itselleen tapahtuneista kielteisistä asioista tai itseensä kohdennetusta kielteisestä käyttäytymisestä. Lisäksi tulosten valossa vaikuttaa, että koulu- ja korkeakoulukiusaaminen sisältävät suoraa ja epäsuoraa sekä verbaalista ja nonverbaalista kiusaamista. Suurin ero koetun koulu- ja korkeakoulukiusaamisen välillä näyttää olevan, että fyysisen väkivallan koetaan ilmenevän ainoastaan koulussa.

Attribuutioteoriat soveltuvat selittämään ja kuvaamaan melko hyvin niitä käsityksiä, joita kiusaamista kokeneilla korkeakouluopiskelijoilla on kiusaamisensa syistä. Ne auttavat ymmärtämään, millaisilla syillä kiusaamista kokeneet opiskelijat tyypillisimmin selittävät kiusaamiskokemuksiaan. Tutkimustulokset kuitenkin haastavat joiltain osin attribuutioteorioita.