Kasvatus filosofiaan : tutkielma Matthew Lipmanin pedagogisesta ajattelusta

Abstract

Tutkielma käsittelee lapsille suunnatun filosofian pioneerin Matthew Lipmanin pedagogista ajattelua. Tavoitteena on etsiä vastausta siihen, miksi Lipmanin mukaan filosofiaa tulisi opettaa lapsille kouluissa jo varhaisesta ikävaiheesta lähtien. Lisäksi tarkastelen lasten filosofointia kohtaan suunnattua kritiikkiä sekä Lipmanin ajatteluun mahdollisesti liittyviä teoreettisia ongelmia. Lähestymistapa on ongelmakeskeinen.

Tutkielman alussa tarkastellaan koulutuksen standardiparadigmaa, jota Lipman pitää ongelmallisena. Kyseisessä paradigmassa kasvatus ymmärretään passiivisena tiedon siirtämisenä tietäviltä tietämättömille. Mallin tilalle Lipman ehdottaa itsenäiseen ajatteluun ja tiedon aktiiviseen rakentamiseen pohjautuvaa reflektiivistä paradigmaa, jonka pohjimmaisiksi kasvatusideaaleiksi nousevat järkevyys ja demokratia.

Filosofia kykenee Lipmanin mukaan parhaiten vastaamaan reflektiivisen paradigman kasvatustavoitteisiin. Filosofisen dialogin kautta lapsille voidaan opettaa itsenäisiä, kriittisiä, luovia, välittäviä ja demokraattisia ajattelutaitoja kokonaisvaltaisella tavalla, joka ilman filosofista ulottuvuutta jää välttämättä puutteelliseksi. Tutkielmassa argumentoidaan, että lapsille suunnattua filosofiaa kohtaan esitetty kritiikki ei ole tyhjentävää. Kritiikin taustalla vaikuttaa tietty kehityspsykologinen viitekehys, jonka yhteensopivuus filosofisen ajattelun kanssa voidaan kyseenalaistaa. Lasten filosofoinnin kriitikot vertaavat usein epäoikeudenmukaisesti lasten ja aikuisten filosofista ajattelua keskenään tai sekoittavat lapsille suunnatun filosofian ja akateemisen ammattimaisen filosofian. Väite, jonka mukaan lapsille sovellettu filosofia ei ole todellista filosofiaa perustuu ongelmalliseen ajattelutapaan hahmottaa filosofian olemus jostakin tietystä näkökulmasta käsin ja pyrkimykseen tältä pohjalta määrittää millaista filosofian tulisi olla. Lopuksi tarkastellaan kohdennetummin Lipmanin ajatteluun liittyviä ongelmallisia jännitteitä. Tutkielmassa esitetään, että kyseisten teemojen tiedostaminen ja reflektointi on Lipmanin pedagogisen ajattelun mielekkyyden kannalta tärkeää.

Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että mikäli lasten kasvatuksen tavoitteena on itsenäisten ajattelu- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen sekä demokraattisten ideaalien ja itsetuntemuksen vahvistaminen, tulisi filosofia – jäsennettynä pedagogisesti mielekkäästi – sisällyttää jo pienten lasten kouluopetuksen keskeiseksi alueeksi. Lipmanin pedagoginen ajattelu tarjoaa tähän uskottavan teoreettisen ja käytännöllisen viitekehyksen.