Pariterapian sopivuus parisuhdeväkivallan hoidossa : tilannesidonnainen väkivalta ja intiimi terrorismi

Abstract

Pariterapian sopivuudesta parisuhdeväkivallan hoitoon on käyty paljon kriittistä keskustelua. Tämän tutkimuksen perusteella pariterapiaan kohdistettu kritiikki liittyy kuitenkin nimenomaan intiimiin terrorismiin, kun taas pariterapian edut tulevat parhaiten esiin tilannesidonnaisen väkivallan hoidossa. Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrittiin selvittämään pariterapialle parisuhdeväkivallan hoidossa määriteltyjen kriteerien pohjalta, miten pariterapia soveltuu pariskunnille, joissa esiintyy Johnsonin (2008) määrittelemää tilannesidonnaista väkivaltaa tai intiimiä terrorismia. Pyrkimyksenä oli myös selvittää, miten ACBI- lomake (Abusive and Controlling Behaviour Inventory) ennustaa parin sopivuutta pariterapiaan mittaamalla väkivallan eri muotojen frekvenssejä. Aineistona on kolme paria Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toimivan Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan Pariterapia parisuhdeväkivallan ehkäisemisen keinona -tutkimusprojektin asiakkaista. Aineistona ovat sekä nauhoitetut asiakaskäynnit että asiakkaiden täyttämät ACBI- lomakkeet. Tutkimusmenetelmänä on käytetty tapaustutkimusta. Tulosten perusteella pariterapia sopii tilannesidonnaisen väkivallan hoitoon, kun taas intiimi terrorismi ei sovi hoidettavaksi pariterapian keinoin. Tilannesidonnainen väkivalta on samalla yhteydessä pariterapian kriteerien täyttymiseen. ACBI -lomake ei kykene kahdessa tapauksessa kolmesta erottelemaan intiimiä terrorismia ja tilannesidonnaista väkivaltaa toisistaan eikä siis myöskään ennustamaan kriteerien täyttymistä tai pariterapian sopivuutta parille. Tutkimuksen tulokset ovat teoriapohjan mukaisia. Niiden merkitys on erityisesti kliinisessä työssä; jotta parisuhdeväkivallalle voidaan asettaa sopivin hoitomuoto, on intiimin terrorismin erottaminen tilannesidonnaisesta väkivallasta tärkeää.