Komediaa, tragediaa ja monimutkaisia juonikulkuja : Y-sukupolven tarinoita työttömyydestä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia tarinoita Y-sukupolven edustajat tuottavat työttömyyskokemuksistaan sekä minkälaisia identiteettejä, rooleja ja sävyjä heidän tarinoissaan on. Lisäksi tutkittiin, minkälaisia tarinoita nuoret aikuiset ammentavat sosiaalisesta tarinavarannosta. Aineisto kerättiin narratiivisin haastatteluin Picture This –kuvakortteja apuna käyttäen. Vapaamuotoinen haastattelumenetelmä valittiin, koska pyrkimyksenä oli tavoittaa haastateltavien sisäinen tarina. Haastateltavat olivat ohjaavan koulutuksen opiskelijoita palvelualoille ohjaavasta koulutuksesta. Haastateltujen ikähaitari oli 17–29 vuotta. Aineistosta muodostettiin kolme tarinatyyppiä: komediat, tragediat ja monimutkaiset tarinat. Näistä tragediat jaettiin vielä kahteen alaluokkaan: äitien sekä opintojen keskeyttäjien tarinoihin. Tarinatyypit erosivat toisistaan kerronnan sävyissä sekä päähenkilön läpikäymissä roolien välisissä siirtymävaiheissa. Yhteistä kaikille tarinatyypeille oli positiiviset kuvaukset tulevaisuudesta ja mahdollisesta minästä. Sosiaalisen tarinavarannon osalta todettiin, että työttömille tarjolla olevat tarinatyypit ovat pysyneet miltei muuttumattomina 1990-luvun alussa tehdyistä tutkimuksista saakka. Y-sukupolven edustajat kokivatkin nämä tarjolla olevat kulttuuriset mallit rajoittaviksi ja omaan sisäiseen tarinaansa sopimattomiksi. Niinpä omaa sisäistä tarinaa luotiinkin pääosin vastatarinana kulttuurisille stereotypioille. Tulosten mukaan nuoret eivät pitäneet työttömyyttä pelkästään negatiivisena tilana, vaan päinvastoin olivat saattaneet tietoisesti valita työttömäksi jättäytymisen, mikäli työ tai opiskelu ei ollut vastannut heidän toiveitaan. Siitä huolimatta, että nuoret aikuiset kritisoivat yhteiskunnassa vallitsevaa opiskelun ja työn arvostusta, oli kaikilla haastatelluilla kuitenkin tavoitteena tehdä tulevaisuudessa palkkatyötä. Yhteenvetona todetaan, että Y-sukupolven työttömien kokemus työttömyysajasta ja sen syistä ei vastaa sitä kuvaa, mikä julkisuudessa annetaan nuorisotyöttömyydestä. Työttömyyskokemusta pidetään henkilökohtaisena osana omaa sisäistä tarinaa, eivätkä Y-sukupolven edustajat tunnista itseään tarjotuista uhrin tai syrjäytyneen rooleista. Tuloksista voidaan päätellä, että Y-sukupolven edustajilla on vahva käsitys haluistaan, toiveistaan ja todellisesta minästään, eivätkä he ole valmiita luopumaan tavoitteistaan ympäristön painostuksessa.