Sosiaalinen markkinatalous Euroopan unionin yhteiskuntamallina

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelen, millaista yhteiskuntamallia Euroopan unionissa ajetaan, kun sitä kuvataan perustuslaillisessa sopimuksessa käsitteellä ”sosiaalinen markkinatalous”. Lisäksi tarkastelen, miten tämä yhteiskuntamalli suhteutuu olemassa oleviin jäsenvaltioiden hyvinvointikulttuureihin sekä Saksassa 1950-luvulta käytettyyn sosiaalisen markkinatalouden käsitteeseen. Aineistona tutkimuksessa olen käyttänyt ensisijaisesti Euroopan komission sekä toissijaisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja Euroopan parlamentin asiakirja-aineistoa vuosilta 2004–2006. Kiinnostukseni kohteena on ollut erityisesti se, minkälaista suhdetta eurooppalaisessa yhteiskuntamallissa luodaan sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden välille. Tutkimuksen lähestymistapana on kriittinen diskurssianalyysi, ja tutkimusmetodeina niin kutsuttu pysäytetyn kertomuksen metodi sekä diskurssien analyysi. Tutkimuksessa olen havainnut Euroopan komission retoriikan nojaavan tiiviisti nk. pysäytetyn kertomuksen kaavaan. Komissio esittää aineistossaan eurooppalaisen hyvinvointivaltion maailmanlaajuisesti erityisenä ”menestystarinana”, jota kuitenkin uhkaavat tulevaisuudessa taloudelliset haasteet. Komission argumentaatiossa eurooppalainen yhteiskuntamalli voidaan säilyttää ainoastaan, jos sen toimintaperiaatteita muokataan globaaliin talouteen sopivaksi. Komissio käyttää monitasoista ja sisäisesti ristiriitaista retoriikkaa perustellessaan, että 1) sosiaaliset tavoitteet ovat ensisijaisia, mutta niiden turvaamiseksi taloutta on priorisoitava, ja 2) yhteiskuntamalli voidaan säilyttää vain muuttamalla sitä. Näillä diskursseilla komissio pyrkii osoittamaan uhkan olevan todellinen ja tämän toimintasuunnan olevan ainoa vaihtoehto. Muut toimintatavat sen mukaan johtavat Euroopan taantumiseen ja hyvinvointimallin romahtamiseen. Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä parlamentin aineistossa nämä samat retoriset elementit ovat olemassa, mutta niissä pyritään myös ”muistuttamaan” komissiota sosiaalisten tavoitteiden ensisijaisuudesta taloudellisiin nähden. Perinteisiin eurooppalaisiin hyvinvointimalleihin tai –kulttuureihin nähden unionin sosiaalisen markkinatalouden yhteiskuntamalli näyttäytyy taloutta ja työllisyyttä painottavana. Kannustavuuteen ja aktivointiin pyrkivänä se eroaa erityisesti pohjoismaisesta, perinteisesti vahvaa sosiaaliturvaa painottavasta ajattelumallista. Työllisyysajattelun kautta se lähestyy eniten korporatistista mallia. Unionin sosiaalinen markkinatalous ei selkeästi kuitenkaan kiinnity mihinkään olemassa olevaan malliin, vaan lähestyy retoriikassa ns. kolmannen tien ajattelua, jossa ajatuksena on pyrkiä ”vanhoihin” arvoihin ”uudenlaisin” keinoin. Myös saksalaisen edeltäjänsä kanssa unionin käyttämällä sosiaalisen markkinatalouden käsitteellä tuntuu olevan vain vähän tekemistä, vaan lähinnä tämän käsitteen käyttö unionissa vaikuttaisi perustuvan retoriseen tarkoituksenmukaisuuteen ja monitulkintaisuuteen, yhdistyväthän siinä vaivattomasti sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus.