Hiljaisuus puhuu : Petäjäveden Vanha kirkko tarinoiden kertomana

Abstract

Tutkimuksessa kartoitetaan Petäjäveden Vanhalle kirkolle annettuja merkityksiä ja selvitetään, millaiseksi kirkko koetaan. Liittyvätkö merkitykset arkkitehtuuriin, uskontoon, pyhyyteen, henkilökohtaisiin kokemuksiin tai muihin kirkkoon yhdistettyihin asioihin? Pääasiallinen aineisto muodostuu Petäjäveden Vanhan kirkon säätiön järjestämän kirjoituskilpailun teksteistä, joita on analysoitu grounded theory -menetelmällä. Tutkimuksessa kirjoitukset on jaettu sisältöjensä perusteella kolmeen luokkaan: 1) Elävä kirkko, 2) Minun kirkkoni ja 3) Jännittävä kirkko.

Kirjoitusten perusteella vahvimmin Petäjäveden Vanha kirkko nähdään kirkkorakennuksena, jossa toimitetaan jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia. Yli puolet (17/30) kirjoituksista keskittyy niihin. Useimmille kirjoittajille tapahtumilla kirkossa on jotakin henkilökohtaista merkitystä (esim. häät, hautajaiset), mutta on myös niitä jotka korostavat kirkon kauneutta ja arvostusta. Minun kirkkoni -tarinoissa korostuu kertojan henkilökohtainen suhde kirkkoon tai kokemus siitä, että kirkko on antanut kertojalle jotakin. Kirkko koetaan paikoin myös pelottavana tai jännittävänä (Jännittävä kirkko -kirjoitukset). Siihen vaikuttanevat kirkon symbolinen olemus elämän ja kuoleman rajalla, autiokirkon status sekä aistimukset kylmästä ja hämärästä. Kirkkoon liittyy myös ajatus tietynlaisesta inhimillisyydestä. Myös hiljaisuus ja pyhyyden kokemus mainitaan useissa kirjoituksissa.