Kuin pingviinit lumimyrskyssä : Latvian talouskriisin kerronta sanomalehti Dienan artikkeleissa ja lehden käymä poliittinen kamppailu kriisin nykyhetken määrittämiseksi

Abstract

Tutkimuksessani tarkastelin sitä, miten Latvian suurin päivittäinen sanomalehti Diena osallistui kiivaana käyvään poliittiseen kamppailuun kriisin nykyhetken määrittelemiseksi talvella 2008-2009. Tarkasteluni aloitin 20. joulukuuta 2008 julkaistuista artikkeleista, jotka käsittelivät taloudellisen kriisin selättämiseksi juuri myönnettyä ulkomaista lainaa. Tarkasteluni päätin pääministeri Ivars Godmaniksen eroa käsitteleviin artikkeleihin 25. helmikuuta 2009. Eri kommentaaritoimittajien luomista nykyhetken kuvailuista katsoin syntyvän kertomuksen, josta oli mahdollista löytää lehden toimituksessaan hyväksymä linja. Pääaineistoni olivat lehden omat mielipidekirjoitukset ja muut artikkeli, joita ei voida laskea varsinaisiksi uutisartikkeleiksi. Uutisartikkeleita käytin taustoittamaan tapahtumia ja luomaan tarinan. Monet uutisartikkelit toimivat kuitenkin ikkunana Dienassa esiintyviin kilpaileviin kertomuksiin, ja siksi ne toimivat osin myös aineistonani poliittista kamppailua käsitellessäni. Aineistoni valossa osoitin, että lehti käytti kamppailuaseinaan pääministeri Godmaniksen toiminnan arviointia sekä kriisiin liittyvä aikapuhetta. Arvioimalla erilaisten toimijuuden kuvauksien kautta pääministeriä poliittisena toimijana lehti loi samalla omaa asemaansa nykyhetkeen sisältyvien toimintamahdollisuuksien määrittelijänä. Menneisyys-, mahdollisuusja uhkapuheillaan Diena puolestaan kuvasi itse kriisiä, ja sitä, minkälainen poliittinen toiminta kulloisessakin nykyhetkessä on mahdollista. Näistä aineksista muodostui Dienan poliittiseksi kamppailuksi katsomani retorinen taistelu, jolla lehti pyrki aktiivisesti vaikuttamaan poikkeuksellisessa tilanteessa tehtävään poliittiseen päätöksentekoon. Lehden käymän taistelun avulla pohdin myös ”kriisin ajan” dynamiikkaa ja sitä, minkälaista retorista kamppailua poikkeukselliseksi kuvailtu aika tuottaa. Aineistostani esiin nousi erityisesti puhe toimintamahdollisuuksia vailla olevasta umpikujasta ja toiminnan hallinnointi aikarajojen kautta. Kriisin ajan kamppailun päämääräksi muodostuikin juuri tulevaisuuden hallinta ja se, kuinka ennustamattomaksi ja hallitsemattomaksi nähty lähitulevaisuus muutetaan käsitettäviksi politisoitavissa oleviksi kysymyksiksi.