Symbolisesti laillistetut maahanmuuttajat espanjalaisessa sanomalehdistössä : laittomien maahanmuuttajien representaatioita EU:n palautusdirektiivistä rakentuneissa diskursseissa

Abstract

Vuoden 2008 kesäkuussa EU:n jäsenmaat hyväksyivät kompromissiehdotuksen yhteisestä maahanmuuttopoliittisesta laista, jota kutsutaan palautusdirektiiviksi. Direktiivin tarkoituksena oli harmonisoida jäsenmaiden säännöt laittomien maahanmuuttajien säilöönotolle ja palautukselle lähtö- tai kauttakulkumaihin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena ilmiönä laiton maahanmuutto näyttäytyy kahdessa espanjalaisessa sanomalehdessä. Aihetta lähestytään palautusdirektiivin kontekstin kautta, ja tutkimuskohteina toimivat niin palautusdirektiivistä rakentuvat diskurssit kuin sen kohteet, eli laittomat maahanmuuttajat. Tutkimusaineiston muodostavat El Mundo ja El País -lehtien yhdeksän artikkelia. Direktiivin diskurssien ja laittomien maahanmuuttajien representaatioiden tulkinta perustuu yksityiskohtaiseen tekstianalyysiin tekstin tuottamisen näkökulmasta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty Norman Fairclough´n kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysi käsittää tekstin lingvistisen-, diskurssiivisen- ja kulttuurisen kontekstin tason. Tutkimusaineistosta rakentui viisi erilaista tapaa kuvata palautusdirektiiviä. Näitä ovat demonisoiva, halveksuva, trivialisoiva, todentava ja oikeuttava diskurssi. Diskursseja hallitsivat halveksuva ja todentava diskurssi. Nämä diskurssit sijoittuivat demonisoivan ja oikeuttavan marginaalidiskurssin apudiskursseiksi, joiden kulttuuriset kontekstit olivat vastakkaisia. Laittomia eteläamerikkalaisia maahanmuuttajia representoitiin työn käsitteen avulla. Työn käsite symbolisen identiteetin rakentajana on perua toisen maailmansodan jälkeisestä työperäisestä maahan- ja maastamuutosta. Hallitsevin tapa kuvata laittomia maahanmuuttaja oli laittomuuden käsitteen välttäminen, korvaaminen tai kumoaminen. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että uuden maahanmuuttomaan asema toisaalta vanhana maastamuuttomaana ja toisaalta uutena maahanmuuttomaana, luo monenlaista todellisuutta laittomasta maahan- muutosta. Tästä ovat todisteena marginaali-, apu- ja välidiskurssit, joissa laittomien maahanmuuttajien representaatiot vaihtelevat symbolisesti laillistetusta laittomasta maahan- muuttajasta laittomaan maahanmuuttajaan.