Taistelu turvallisuuden tulkinnasta : turvallisuuspolitiikan diskursiivisuus ja turvallistaminen Suomen eduskunnassa 1995 ja 2004

Abstract

Tutkielma tarkastelee Suomen turvallisuuspoliittisen keskustelun turvallisuusdiskursseja ja erilaisten tulkintarepertuaarien käyttöä turvallisuuskysymysten tulkinnassa. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millä tavalla turvallisuuspolitiikan alueellistuminen ja globalisoituminen ilmenee turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja erityisesti tarkastella kylmän sodan aikana muodostuneen valtion sotilaallisen turvallisuuden korostamisen suhdetta näihin kehityskulkuihin. Tutkielmassa turvallisuuspoliittista keskustelua lähestytään turvallisuuden luonteesta poliittisena käsitteenä ja keskustelu jäsennetään erilaisten valtiojärjestelmän kansainvälisten suhteiden teorioiden kautta valtioiden välisestä anarkiasta niiden muodostamaan yhteisöön ja Euroopan unioniin alueellisena turvallisuusyhteisönä. Teoreettinen lähestymistapa nojaa erityisesti Barry Buzanin pluralistiseen lähestymistapaan tarkastella turvallisuutta valtioiden anarkian ja yhteisön lisäksi turvallisuuden viittauskohteen näkökulmasta erottamalla valtion ja ihmisen turvallisuus toisistaan. Tutkimuksen aineiston muodostaa Suomen eduskunnassa käydyt täysistuntokeskustelut valtioneuvoston turvallisuus – ja puolustuspoliittisen selonteon pohjalta vuosina 1995 ja 2004. Turvallisuuspoliittisesta keskustelussa jäsennetään vanha, valtion sotilaallista turvallisuutta valtiojärjestelmän anarkian kontekstissa korostava ja uusi, valtioiden välisen yhteisöä, turvallisuuden laajaa käsittämistapaa sekä ihmisten asemaa turvallisuuden viittauskohteena korostava turvallisuusdiskurssi. Molempina vuosina turvallisuuspoliittisessa keskustelussa korostetaan uuden turvallisuusdiskurssin mukaisen tulkinnan välttämättömyyttä turvallisuuskysymysten tarkastelun lähtökohtana, joka kuitenkin joutuu haastetuksi valtion sotilaallista turvallisuutta korostavan turvallisuustulkinnan toimesta. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että turvallisuuspoliittinen keskustelu jäsentyy ennen kaikkea valtion ja ihmisen asemaan turvallisuuden viittauskohteena. Ne toimivat kahden erilaisen turvallisuuden tulkinrepertuaarien aktivoivina tunnisteina, joiden kautta turvallisuuskysymyksiä tulkitaan. Poliitikot käyttävät turvallistamista keinona saada yleisö tulkitsemaan turvallisuuskysymys joko valtion sotilaallisesta tai ihmisten turvallisuudesta käsin hyödyntämällä turvallisuusdiskurssien valmiita merkityksellistämisen tapoja. Turvallisuuden poliittisen luonteen tunnustamisen myötä valtioiden on mahdollista politisoida turvallisuuspolitiikkansa ja näin valtion sotilaallisen turvallisuuden korostamisen sijaan valtioyhteisö pystyisi edistämään laaja-alaisesti turvallisuutta ihmisten turvallisuudesta käsin.