Terrorismi muuttuu jatkuvasti, mikä tarkoittaa jatkuvaa muutosta myös sen torjunnassa. Tutkielmassani on tarkoitus selvittää, miten Euroopan parlamentissa on argumentoitu turvallisuuden tai vapauden puolesta terrorismin torjuntaan liittyen, ja miten terrorismin torjuntamalleja erittelevät teoriat näkyvät aineistossa. Aineistona on yhteensä neljä täysistuntokeskustelua vuosilta 2008 ja 2020. Metodina on käytetty retorista analyysia. Analyysissa käytän hyväksi myös turvallisuuteen ja vapauteen liittyvää teoriakirjallisuutta. Turvallisuuteen ja turvallistamiseen liittyen käytän erityisesti Kööpenhaminan koulukuntaan liittyvää kirjallisuutta, ja vapauden käsitteeseen liittyen taas erityisesti Isaiah Berlinin negatiivisen vapauden käsitettä. Nähtävissä on selkeää tasapainoilua turvallisuuden ja vapauksien välillä, mikä on odotettavaa parlamentaariseen keskusteluun kuuluvan pro et contra -argumentaation takia.
Turvallisuuteen liittyen esille nousee enimmäkseen tunteisiin vetoavaa retoriikk
aa, esimerkiksi lasten, uhrien tai kansalaisten näkökulmaan viittaamista, sekä vaarallisuuden korostamista superlatiivimuodon avulla. Turvallisuuden puolesta argumentointia on selkeämmin nähtävissä vuoden 2020 keskusteluissa, joissa turvallistetaan esimerkiksi maahanmuuttoa, rajavalvontaa, Internetiä, sekä islamismia. Ennen toista vuoden 2020 keskustelua oli juuri tapahtunut islamistinen terrori-isku, joka osaltaan selittää turvallisuuspuheen määrää. Aikaisemmassa tutkimuksessa on tuotu esille jihadistisen terrorismin määrän nousu, mikä myös selittää muutosta. Buzanin, Wæverin & de Wilden turvallisuuden eri sektoreista yhteiskunnallinen sektori nousee molempien vuosien aineistoissa eniten esille, sillä erityisesti eurooppalainen identiteetti eri muodoissaan nähdään olevan uhattuna, ja tällä perustellaan turvallisuuden lisäämistä. Eurooppalaisuus on siis jotakin tärkeää ja suojelemisen arvoista. Myös vapauden puolesta argumentoidaan hyvin tunteisiin vetoavasti. Perusteluina käytetään esimerkiksi uhrien näkökulmaa, ja rajoituksia verrataan myös sortomekanismeihin. Berlinin ajatus vähintään negatiivisen vapauden minimimäärästä on nähtävissä aineistoissa. Vuoden 2008 keskusteluissa vapauksien välttämättömyyden puolesta argumentointi on hyvin näkyvää liittyen tietosuojaan ja yleisesti perusoikeuksiin. Linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa on havainto, että kun parlamentissa puhutaan vapauksista, keskitytään ihmis- ja perusoikeuksiin.
Terrorismin torjuntaan liittyvien mallien sisältöä on nähtävissä keskusteluissa. Esimerkkejä näistä ovat poliisitoiminta, ulkopolitiikka, erilaiset yhteiskunnalliset toimenpiteet, sekä lainsäädännölliset keinot. Myös ehkäisevä toiminta ja terrorismin juurisyihin puuttuminen ovat useasti näkyvissä. Erot mallien näkymisessä eri vuosien keskusteluissa voivat selittyä keskusteluiden erilaisilla painopisteillä ja teemoilla.
...
