Passiivisesta työttömästä aktiiviseksi työnhakijaksi : työttömän hallinta aktiivisessa työvoimapolitiikassa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä hallinnan analyyttisestä näkökulmasta. Tehtävänä on eritellä erilaisia aktiivisessa työvoimapolitiikassa käytettyjä diskursseja ja käytäntöjä. Nämä muodostavat hallinnan rationaliteetteja ja tekniikoita, joiden tarkoituksena on vaikuttaa työttömän työnhakijan työllistymisen lisäksi hänen itseymmärrykseensä. Näin työvoimapolitiikka luo tietynlaista moraalisubjektiutta ja määrittää yksilön mahdollisuuksia olla tietynlainen moraalinen persoona. Tutkielman analyysimenetelmä pohjautuu tutkielman teoreettiseen viitekehykseen ja ennen kaikkea Michel Foucaultin tuotannossaan esittämiin metodeihin. Metodologisen selkärangan vahvistamiseksi tutkielmassa esitellään myös diskurssianalyysin perusteet. Tutkielman pääasiallisena aineistona toimivat erilaiset työvoimahallinnon tuottamat ohjeet, joita käytetään työvoimatoimistojen toiminnan ohjaamiseen työvoimapoliittisten päätösten ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain toimeenpanemiseksi. Lisäksi aineistoon kuuluu kolme työpoliittisen tutkimussarjan ja työhallinnon julkaisut -sarjan – julkaisua ja laki julkisesta työvoimapalvelusta. Aineistosta suoritettavien analyysien kontekstina toimivat hyvinvointiyhteiskunnan muutos sekä poliittisten ohjelmien ja valtiokeskeisen kielen murros. Tätä on kuvattu julkisen vallan hallinnollistumisena, jolla viitataan vallankäytön jakaantumiseen erilaisiin instituutioihin, prosesseihin ja hankkeisiin. Nämä sitovat hallinnan kohteet erilaisiin käytäntöihin ja asetelmiin, joita määrittävät rajatut tavoitteet ja tieto-valta – asetelmat. Hallinnollistuminen viittaa myös julkisen vallan vallankäyttöön, joka suoranaisen pakottamisen sijaan pyrkii vaikuttamaan yksilöiden valintoihin ja mahdollisuuksiin ”etäältä”. Tämä viittaa myös niin kutsuttuun eetospolitiikkaan, joka tähtää elämän itsensä ja elämäntapojen ohjaamiseen. Tutkimustulosten mukaan aktiivisen työvoimapoliittisen hallinnan tekniikoita ovat sopimus, valvonta, profilointi ja valtaistaminen. Ne toimivat erityisen aktiivisen kansalaisuuden eetoksen ja elämänkäytännön välittäjinä. Siinä yksityisen kansalaisen hyvinvointi on siirtynyt yhä enemmän hänen omalle vastuulleen.