Hajuton yhteiskunta? : jätekeskuksen hajun sosiokulttuuriset merkitykset

Abstract

Pro gradu-tutkielmani tarkoitus on tarkastella hajun sosiokulttuurisia merkityksiä jätekeskuksen kontekstissa. Tutkielmani on osa Kansanterveyslaitoksen Ympäristöterveyden osaston monitieteistä projektia, jossa tarkoituksena on selvittää laitosmaisen biojätteen käsittelyn viihtyvyys- ja terveysvaikutuksia lähellä asuville ihmisille. Tarkastelen jätekeskuksen hajun kuvailua sekä yksilön, yhteisön että laajemmin suomalaisen kulttuurin viitekehyksessä. Ensisijaiset tutkimuskysymykset ovat, miten suomalaiset kuvaavat jätekeskuksen hajua ja millaisia kulttuurisia merkityksiä kuvaukset ilmentävät. Toissijaiset tutkimuskysymykseni ovat, onko jätekeskuksen hajulla vaikutuksia lähiympäristön asukkaiden elämään ja ovatko he toimineet jätekeskuksen vuoksi jollain tavoin ja jos ovat, miten. Tarkastelen hajun kuvailun heijastamia merkityksiä sivilisaatiokehityksen, sosialisaation ja deodoratisaation näkökulmista. Tutkimusotteeni on laadullinen, jossa kuitenkin käytän aineiston kvantifiointia apuvälineenä. Tutkimusmenetelmänä käytän Grounded Theoryä sekä aineiston luokittelua. Aineistonani on Kansanterveyslaitoksen toteuttamasta valtakunnallisesta puhelinhaastattelusta kolmen hajun kokemiseen liittyvän kysymyksen avovastaukset. Tarkasteltaessa jätekeskuksen hajun kuvailua yksilötasolla on havaittavissa runsaasti variaatiota, joka kuitenkin asettuu tiettyihin kulttuurisiin rajoihin. Jätekeskuksen hajun kuvailussa voidaan havaita joitakin eroavaisuuksia sukupuolten välillä, iän suhteen, paikkakunnittain sekä eri etäisyyksillä jätekeskuksesta. Sosioekonomisella asemalla tai koulutuksella ei puolestaan ole juurikaan vaikutusta. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että vaikka hajun kuvailussa ei ole vakiintunutta sanastoa, ihmiset eivät jää sanattomiksi. Aineistossa vastaajat jäsensivät hajua muiden aistien ja aistimusten kautta sekä konkreettisten hajun lähteiden, negaatioiden ja apuluokitusten avulla. Tutkielman tekemisen on mahdollistanut Kansanterveyslaitoksen Ympäristöterveyden osasto, josta olen saanut aineiston käyttööni sekä asiantuntevaa tukea tutkielman teon eri vaiheissa. Ohjaajieni erikoistutkija Tapio Litmasen (Jyväskylän yliopisto) ja Pia Verkasalon (Kansanterveyslaitos) lisäksi tutkielman tekemiseen ovat myötävaikuttaneet tutkimusprofessori Aino Nevalainen ja tutkija Marjaleena Aatamila.