Varhaisvaiheen muistisairaus ja palvelujen tarpeet ikääntyvän omana kokemuksena : ryhmähaastattelututkimus

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vanhuuseläkeiässä (yli 65-v.) olevien ihmisten subjektiivisia kokemuksia varhaisvaiheen muistisairaudesta. Tutkimuksen avulla dementoituvien vanhusten on mahdollisuus tuoda ääntään ja kokemusmaailmaansa laajempaan tietoisuuteen, ja heiltä saatua lisätietoa voidaan hyödyntää dementoituvien ikäihmisten kohtaamisessa sekä heidän elämäntilanteidensa ja dementoitumisprosessin syvemmässä ymmärtämisessä. Tehtävänä on myös selvittää, millaisiin selviytymiskeinoihin ja palveluihin muistisairaat ovat turvautuneet ja millaista tukea he kokevat nyt tai tulevaisuudessa tarvitsevansa. Tutkimus on tehty sosiaalityön ja sosiaaligerontologian perspektiiveistä. Tämän tutkimuksen kohderyhmänä on yhdeksän dementiayhdistyksen muistiryhmään osallistunutta ikääntynyttä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2009 ryhmähaastatteluina ja haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimus osoittaa, että ikääntyneiden suhtautumistavat muistisairauteen vaihtelivat diagnoosin saamisen jälkeisestä alkujärkytyksestä sopeutumisen ja hyväksymisen vaiheeseen. Perheen, naapureiden ja ystävien merkitys korostui sosiaalisesta tuesta ja selviytymiskeinoista puhuttaessa. Fyysisiä voimavaroja haastateltavat saivat liikunnasta ja selviytyessään pienistäkin kotitöistä. Psyykkisinä selviytymiskeinoinaan haastateltavat käyttivät menneiden muistelua sekä vertasivat itseään muihin samanikäisiin tai nuorempiin ihmisiin. Ympäristöön liittyvinä voimavaroina korostuivat oma koti ja asuinalue naapurustoineen. Dementiayhdistyksen vertaistukeen perustuva muistiryhmä koettiin haastateltavien keskuudessa erittäin hyödylliseksi ja tärkeäksi toimintamuodoksi. Muistisairauden negatiivisina seurauksina tutkittavat pitivät autonomian vähenemistä, yksinäisyyttä sekä muistisairauden vaikutuksia mielialaan, perhesuhteisiin ja turvattomuuden tunteisiin. Terveyskeskuslääkäri, muistihoitajat ja kaupungin työntekijät olivat tahoja, jotka mainittiin virallisista auttamistahoista puhuttaessa, ja heiltä toivottiin lisäresursseja muistisairaiden tukemiseen. Muina dementiatyöhön liittyvinä kehittämisehdotuksinaan haastateltavat painottivat omaisten, ystävien ja virallisten auttamistahojen roolia, ettei muistisairasta jätettäisi yksin ja että kaikilla tarvitsevilla olisi mahdollisuus saada apua sitä halutessaan.