Ehdonalaisvalvontaan määrättyjen kokemuksia vankilan jälkeisestä arjesta : kuka tukee rikoksetonta elämää?

Abstract

Suomen rikosseuraamusjärjestelmässä vankeustuomiosta suoritetaan vankeudessa määräosa ja yleensä vanki pääsee ehdonalaiseen vapauteen koeajakseen. Osa vangeista määrätään loppurangaistuksen ajaksi valvontaan. Valvontaan määrättävät ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, he voivat olla myös nuoria rikoksentekijöitä. Tämä kvalitatiivinen tutkimus kohdistuu vapautumisvaiheeseen. Vapautuminen on elämässä jonkinlainen taitekohta, johon liittyy toiveita paremmasta tulevaisuudesta, sekä myös pelkoa ja ahdistusta. Haastattelemani kolmetoista henkilöä oli määrätty silloisen Kriminaalihuoltolaitoksen toimeenpanemaan valvontaan. Olen kiinnostunut siitä, minkälainen kokemus valvonta on entiselle vangille? Kokeeko hän valvonnan pelkkänä kontrollina vai liittyykö siihen rikoksetonta elämätapaa tukevia elementtejä. Tutkimus käsittelee elämänvaihetta, jossa vankeus on takana ja ehdonalainen vapaus edessä. Ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta on yhdyskuntaseuraamus, joita ollaan lisäämässä ja monipuolistamassa lähivuosina. Yhdyskuntaseuraamukset toteutetaan erilaisissa yhteisöissä ja rangaistusten toimivuus vapaudessa edellyttää molemminpuolista luottamusta. Yhdyskuntaseuraamusten täytyy myös näyttäytyä vakuuttavina, selkeinä ja helposti ymmärrettävinä vaihtoehtoina. Punaisena lankana työssäni on ollut entisen vangin oma näkökulma, mistä hän kokee löytävänsä tukea. Toteutin haastattelut narratiivisella, tarinallisella lähestymistavalla. Olin kiinnostunut valvottavien kokemuksista elämänvaiheessa, jossa yhteiskuntaan pitäisi kiinnittyä uudestaan. Haastateltavat tunnistivat selkeästi rikollisuuden ja päihteiden yhteyden. Valvonnalla ei haastateltavien mielestä ollut vaikutusta siihen, jatketaanko rikosten tekemistä vai ei. Jokainen päättää itse omista tekemisistään ja siitä miten siviilissä elää. Entisellä vangilla oli tunne, että hän on tullut kuulluksi tavatessaan valvojaansa. Valvontasuhteessa työntekijän ja valvottavan välinen luottamus on työskentelyn perusta. Tässä tutkimuksessa luottamuksen käsitettä käytettiin asiakassuhteen ymmärtämiseen yksilöiden välisenä toimintana. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, koska se rakentuu yhteiselle, jaetulle. Luottamus vaatii yhteisten normien luomista ihmissuhteessa. Valvojan ja valvottavan välinen suhde näytti toimivan ja asiakassuhteesta löytyi myös luottamusta. Vankilan jälkeisessä arjessa haastateltavat kokivat selkeästi saavansa eniten tukea läheisiltään, apua saatiin perheeltä, ystäviltä ja sukulaisilta. Vankilasta vapautujat ovat kiistatta yksi Suomen syrjäytynein ja vähäosaisin selvärajainen väestönosa, jossa erilaiset ongelmat ovat kasautuneet. Haastatteluissa puhuttiin myös köyhyydestä, työttömyydestä, vähäosaisuudesta, juomisesta ja asunnottomuudesta. Entisten vankien vaikea asumistilanne nousi vahvasti esiin haastatteluissa. Kaikki haastateltavat puhuivat tästä aiheesta, vaikka omakohtaista huolta asumisesta ei olisi ollutkaan. Taloudellinen huono-osaisuus voi olla myös rikollisuuden seuraus, ei välttämättä sen syy, mutta joka tapauksessa sosiaalinen huono-osaisuus lisää rikoskäyttäytymisen riskiä. Kasautuva huono-osaisuus näkyi selkeästi tekemissäni haastatteluissa.