Foucaultilainen näkökulma kansalaisyhteiskuntaan : mihin sitä voi käyttää ja kannattaako se?

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää Foucaultlaisen näkökulman soveltumista kansalaisyhteiskunnan tutkimiseen. Tarkoituksenani on selvittää, mitä Foucaultlaisella näkökulmalla tarkoitetaan kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen kontekstissa, analysoida Foucault’n roolia kansalaisyhteiskuntaa koskevassa keskustelussa ja eritellä näkökulmaan liittyviä ongelmia ja sen hyötyjä. Työn alussa keskityn Foucault’n omien ja työni kannalta olennaisten tekstien ja käsitteiden tarkasteluun. Keskeisiä käsitteitä ovat valta, hallinta, vastarinta ja vapaus, jotka Foucault’lle liittyvät toisiinsa olennaisesti. Koska valta on aina suhde, muuttuva jännite tai tila osapuolten välissä, kuuluu vastarinta valtaan sisäisenä elementtinä. Yksi keskeinen ja Foucault’n omien tutkimusten kannalta ehkä keskeisin piirre vallassa on, että se on tuottavaa. Subjektit syntyvät erilaisten valtasuhteiden seurauksena ja tätä subjektien tekemisen historiaa Foucault sanoo analysoivansa. Tarkastelemieni Foucaultlaisten teoreetikoiden teksteissä kansalaisyhteiskunta näyttäytyy yhtenä subjektien tekemisen paikkana. Foucault itse kirjoittaa kansalaisyhteiskunnasta lähinnä klassisen liberalismin analyysissaan, jossa hän kirjoittaa kansalaisyhteiskunnan olevan yksi liberaalin hallinnan rationaliteetin ilmentymä tai sen seurauksena, valtasuhteiden rajapinnoille syntynyt transaktionaalinen todellisuus. Foucault’n omien tekstien tarkastelusta siirryn tarkastelemaan Foucaultlaisesta näkökulmasta tehtyä tutkimusta, joka käyttää Foucault’n klassisen liberalismin analyysia tämän päivän ilmiöiden tarkasteluun ja uusliberalistisen hallinnan rationaliteetin analysointiin. Uusliberaali hallinta näyttää näiden tekstien perusteella olevan länsimaissa vallitseva rationaliteetin muoto, jonka olennaisena piirteenä on tuottaa autonomisia ja itsensä oikealla tavalla hallitsevia subjekteja. Tutkielmani johtopäätöksissä esitän, että näiden subjektiksi tekemisen tapojen kritisoiminen on Foucaultlaisen näkökulman vahvuus ja samalla vastaus kysymykseen näkökulman hyödyllisyydestä kansalaisyhteiskunnan tutkimisessa.