Onnistunut yhteistoiminta työpaikkaliikunnan kehittämisessä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhteistoiminnallisuutta työpaikkaliikunnan kehittämisessä. Yhteistoiminnallisuus on työpaikkaliikunnan kehittämisessä tärkeää, sillä erilaisten toimijoiden vahvuuksien, osaamisen ja näkemyksen yhdistäminen takaa parhaimman tuloksen liikuntapalveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkälaisia yhteistoiminnan toteutumisen esteitä työpaikkaliikunnan kehittämisessä mukana olevat henkilöt ovat kokeneet. Tämän lisäksi selvitetään tekijöitä, jotka edesauttavat yhteistoiminnan onnistumista. Tutkimusta ohjaa sosiaalisen pääoman teoria, ja kolmas tutkimustehtäväni onkin selvittää, minkälainen merkitys sosiaalisella pääomalla on yhteistoiminnan onnistumisessa. Teen tutkimuksen Työyhteisöliikunta 2010 -hankkeeseen, jonka tehtävänä on edistää työpäivän yhteydessä tapahtuvaa liikuntaa sekä koota ja kehittää uusia innovatiivisia tapoja saada vähän liikkuvat työikäiset liikkumaan terveytensä kannalta riittävästi. Tutkimuksen lähestymistapa on tapaustutkimus ja tapaukseksi olen valinnut työpaikkaliikunnan yhteistoiminnallisen kehittämisen Vantaan kaupungissa, joka on yksi Työyhteisöliikunta 2010 - hankkeen pilottiorganisaatioista. Tutkimuksen aineiston muodostavat kuusi teemahaastattelua sekä pilottiorganisaatioiden laatimat hakemukset ja toimintasuunnitelmat Työyhteisöliikunta 2010 -hankkeeseen. Aineisto on hankittu kahdesta hankkeen pilottiorganisaatiosta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksessa tuli esille, että yhteistoiminnan toteutumisen esteiksi koettiin tärkeiden yhteistyötahojen puuttuminen, toimijoiden tiuha vaihtuvuus sekä työpaikkaliikuntakentän hajanaisuus ja toimijoiden epäselvät vastuujaot. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toiminnan kannalta hankalimmaksi koettiin yhteistoiminnan puuttuminen erityisesti johdon tai työterveyshuollon kanssa. Mikäli johto ei koe työntekijöiden liikuttamista työnantajan tehtäväksi, ei toimintaan myöskään haluta sitoa resursseja, jolloin yhteistoiminta voi esimerkiksi työterveyshuollon kanssa jäädä vähäiseksi. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että johdon sitoutuminen, riittävät resurssit ja selkeän aseman antaminen työpaikkaliikuntatoiminnalle edesauttavat yhteistoiminnan onnistumista työpaikkaliikunnan kehittämisessä. Riittävien toimintaedellytysten lisäksi onnistuneessa yhteistoiminnassa tarvitaan sosiaalista pääomaa. Sosiaalisten verkostojen ohella normit ja luottamus tulivat tutkimuksessa esille monella tavalla yhteistoiminnan onnistumista edesauttavina tekijöinä.