Keskittymisvaikeuksia, passiivisuutta ja sitoutumattomuutta : häiriökäyttäytyminen liikunnanopetuksessa Paimion yläkoulun ja lukion oppilailla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista häiriökäyttäytymistä esiintyy ylä-koulussa ja lukion ensimmäisen vuoden oppilailla. Tämän lisäksi tarkasteltiin sukupuolten ja luokka-asteiden välisiä eroja häiriökäyttäytymisessä. Kolmantena tarkastelun kohteena oli oppilaiden kokema työrauha liikuntatunnilla.

Aineisto koostuu Paimion yläkoulun 7., 8. ja 9. luokan oppilaista, Paimion lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaista sekä heidän liikunnanopettajistaan. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 401 oppilasta ja 4 liikunnanopettajaa. Oppilaista tyttöjä oli 191 ja poikia 210. Tutkimukseen osallistuneista 7. luokkalaisia oli 110, 8. luokkalaisia 116, 9. luokkalaisia 116 ja lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita oli 59.

Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Aineiston kuvailussa käytettiin keskiarvoja, frekvenssejä, prosenttijakaumia ja hajontoja. Tyttöjen ja poikien välisiä eroja tutkittiin T-testillä. Luokka-asteidenvälisiä eroja tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla. Kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla tutkittiin luokka-asteen sekä sukupuolen yh-teys häiriökäyttäytymisen useuteen. Ryhmittelyanalyysina käytettiin faktorianalyysia.

Paimion liikunnanopetuksessa esiintyi keskittymisvaikeuksia, passiivisuutta ja sitoutu-mattomuutta, aggressiivisuutta sekä auktoriteettivastaisuutta. Keskittymisvaikeudet, passiivisuus ja sitoutumattomuus olivat selvästi yleisempiä kuin aggressiivisuus ja auk-toriteettivastaisuus. Häiriökäyttäytyminen oli Paimiossa pääasiassa lievää. Edellä maini-tuista neljästä häiriökäyttäytymisen muodosta kolmessa pojilla oli korkeampi keskiarvo kuin tytöillä. Passiivisuudessa ja sitoutumattomuudessa ei tytöillä ja pojilla havaittu eroja. 9. luokkalaisilla esiintyi enemmän aggressiivisuutta ja auktoriteettivastaisuutta, kuin lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoilla. Myös 7. luokkalaisilla esiintyi enemmän auktoriteettivastaista käyttäytymistä kuin lukiolaisilla. Suurin osa oppilaista koki työrauhan liikunnantunnilla hyväksi tai erittäin hyväksi. Tytöt kokivat työrauhan pa-remmaksi kuin pojat. Luokka-asteiden välillä ei havaittu eroja työrauhan kokemisessa.

Yleisimmät häiriökäyttäytymisen muodot olivat Paimiossa jokapäiväisiä häiriöitä, joita tulee aina esiintymään liikunnanopetuksessa. Osa oppilaiden käyttäytymisestä selittyy oppilaiden itsenäistymisellä ja elämänvaiheella. Tärkeää on, että opettajalla on valmiudet puuttua näihin lieviinkin häiriöihin.