Kuulluksi tuleminen peruskoulun aikana : nuorten narratiivinen paluu koulukokemuksiin

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten kokemuksia peruskouluaikaisesta kuulluksi tulemisesta. Narratiivisen haastatteluaineiston avulla selvitettiin, millaisia asioita nuori liittää kuulluksi tulemiseensa, miten hän kokee tulleensa kuulluksi ja millaisia asioita hän on jäänyt kaipaamaan kuulluksi tulemisessaan. Aineisto kerättiin narratiivis-dialogisella haastattelulla toisen asteen oppilaitoksien kautta tavoitetuilta nuorilta. Haastattelujen aikana piirretyt elämänviivapiirrokset täydensivät kahdeksan nuoren koulutarinointia. Elämäviivapiirrokset jäsensivät kerrontaa ja toimivat aineiston analysoinnin tukena. Narratiivisen aineiston lukutapana oli etsiä kuulluksi tulemiseen liittyviä teemoja. Tematisoinnin avulla aineistosta saatiin esiin teemat, joiden sisältöjen luenta jatkettiin. Teemojen alle koottujen haastattelukatkelmien tiivistämisen sekä elämänviivapiirroksien tarkastelun myötä hahmottuivat tarinoissa olevia kulminaatiopisteitä. Näiden pohjalta tyyppikomposition avulla luotiin nuorten elämää konfiguroivat tyyppitarinat. Teemat, joiden pohjalta tarinat luotiin olivat: suhde opettajaan, vertaissuhteet, oppiminen ja opetus, kodin tuen merkitys ja osallistumisen mahdollisuudet. Fiktiivisesti tuotetut nuoret kertovat uudelleen rakennetut kuulluksi tulemisen tarinat, joiden sisällöt ja kontekstit sijoittuvat peruskouluaikaan. Kuulluksi tuleminen koulussa rakentui vuorovaikutuksessa niin opettajien kuin oppilastovereiden kanssa. Nuoret kaipasivat läpi kouluaikansa opettajan ymmärtävää ja huolehtivaa läheisyyttä ja ammattitaitoista opetusta, johon katsottiin kuuluvan innostavan ilmapiirin ja työrauhan. Tämä puolestaan mahdollisti oppimisen, jonka toteutuminen kytkeytyi myös kuulluksi tukemiseen. Vertaisryhmässä kuulluksi tuleminen muotoutui hyväksymisestä ja mukanaolosta. Kiusaaminen puolestaan ilmensi ryhmästä sulkemista niin henkisesti kuin fyysisestikin ja osoitti, millaista oppilaan elämä on, kun kuulluksi tulemista ei tapahdu vertaisten kesken. Kodin yhteydenpito ja avoin keskustelu opettajien kanssa rakensivat kuulluksi tulemista oppilaan näkökulmasta myönteisesti. Vastaavasti nuoret tuottivat kielteisiä tarinoita tilanteissa, joissa yhteydenpito kouluun ei toiminut tai keskusteluyhteyttä ei rakentunut. Osa kuulluksi tulemisesta muotoutui osallistumisen toiminnallisiin muotoihin. Positiiviset kuulluksi tulemisen kokemukset koulussa heijastivat myönteistä asennoitumista kouluntyötä kohtaan, koulussa viihtymistä, oppilaan saamaa tukea koulutehtäviinsä sekä luottavaista suhdetta koulun aikuisiin sekä vertaissuhteiden tasapainoisuutta.