INTERTEKSTUAALISUUS HUUMORIN ELEMENTTINÄ FINGERPORI-SARJAKUVASSA
Suomenkielistä sarjakuvaa on tutkittu varsin vähän, vaikka suomalainen sarjakuva elää kukoistuskauttaan. Etenkin sarjakuvan intertekstuaalisuus on jäänyt tekstintutkimuksessa vähäiseksi. Intertekstuaalisuus – tekstienvälisyys – on tekstien tehokeino. Tekstit ovat ymmärrettävissä vain suhteessa muihin teksteihin. Parodiasarjakuvassa – kuten Fingerpori – intertekstuaalisuus on välttämätön ilmiö: kohdetta on mahdoton parodioida käsittelemättä itse kohdetta. Fingerporissa huumori rakentuu usein sen varaan, että lukija kykenee tunnistamaan sarjakuvasta tekstiosuuksia, henkilöitä tai muita ilmiöitä, jotka on lainattu muista yhteyk¬sistä, esimerkiksi historiallisista tapahtumista tai muista sarjakuvista. Jotta tämä tunnistus olisi mahdollinen, kirjoittajalla ja lukijalla on oltava tarpeeksi yhteistä kulttuurista tietoa.
Ensimmäisen tutkimuskysymykseni avulla tutkin, millaisia huumoria toteuttavia intertekstuaalisuuden keinoja
Fingerporista löytyy. Tuoko sarjakuvan luoja Pertti Jarla viittaukset esiin tekstin vai kuvan keinoin, ja ovatko viittaukset suoria vai epäsuoria? Toinen tutkimuskysymykseni etsii vastausta siihen, mitkä ovat Fingerporin viittausten kohteita.
Juha Herkmanin väitöskirja Sarjakuvan kieli ja mieli (1998) toimii tutkielmani teoreettisena pohjana. Herkman on tutkinut sarjakuvia ja muun muassa niiden intertekstuaalisuutta. Herkmanin väitöskirjan mallien pohjalta olen rakentanut oman luokittelumallini intertekstuaalisten viittausten käsittelyyn. Avoin intertekstuaalisuus yhdistää tekstejä näkyvällä, eksplisiittisellä tasolla, ja interdiskursiivisuus – tyylillinen intertekstuaalisuus – tyylin ja tekstilajien tasolla. Intertekstuaalisuuden lisäksi konteksti on olennainen käsite sarjakuvastripin huumoria tutkittaessa: konteksti antaa vitsille sille tarkoitetun merkityksen, vaikka ilmauksen alkuperäinen merkitys olisi jokin aivan toinen.
Aineistonani olen käyttänyt kolmea Fingerpori-albumia: Fingerpori (2008), Fingerpori 2 (2009) ja Fingerpori III (2010). Nämä kolme albumia sisältävät noin 450 strippiä, joten määrä on ollut riittävä tuomaan esiin intertekstuaalisten ainesten kirjon. Olen luokitellut intertekstuaaliset piirteet viittauskohteiden mukaan ja selvittänyt, onko viittaukset toteutettu tekstin avulla, kuvan avulla vai näiden yhteistyönä. Lisäksi olen erotellut suorat viittaukset epäsuorista ja selittänyt, miten sarjakuvastripin huumori on riippuvainen intertekstuaalisista viittauksista.
Fingerporissa esiintyvät intertekstuaaliset viittaukset ovat hämmästyttävän monipuolisia ja viittauskohteet vaihtelevat suuresti. Vaikka ensinäkemältä Fingerporin huumorin päällimmäisenä aineksena on kielellinen monimerkityksisyys, on intertekstuaalisuudella yhtä iso rooli vitsien rakentajana. Ainakin Fingerporin perusteella intertekstuaalisuus on parodiasarjakuvan keskeinen tekijä, ja ilman intertekstuaalisuutta sarjakuvan huumori olisi huomattavasti yksipuolisempaa.
...
