Itseyden konstituutio kehitysprosessina : näkökulmia itseyden muodostumiseen Erik H. Eriksonin psykoanalyyttisen kehitysteorian ja Charles Taylorin filosofisen antropologian valossa

Abstract

Tutkielma käsittelee itseyden ja identiteetin muodostumista ja siihen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä. Identiteettiproblematiikkaa lähestytään Erik H. Eriksonin psykoanalyyttista ja psykososiaalista egon kehitysteoriaa sekä erityisesti ego-identiteetin muodostumista avaten. Toisena keskeisenä ajattelijana käytetään Charles Tayloria sekä hänen teoriaansa itseydestä ja moraalisesta ontologiasta. Työn yhtenä keskeisenä tarkoituksena on hahmottaa Eriksonin käyttämiä identiteetin, egon ja minuuden käsitteitä sekä Taylorin hermeneuttisen antropologian itseyden ja identiteetin käsitteitä. Toiseksi tutkielmassa pyritään tuomaan esille, että Taylorin ajattelu rinnastuu monin paikoin Eriksonin ajatteluun. Työn kolmantena päämääränä on osoittaa vertaillen näiden kahden ajattelijan eroja sekä yhtäläisyyksiä eri teemojen (identiteettikriisi, tunnustus ja narratiivisuus) kautta. Lopuksi tuodaan esille kuinka Eriksonin ja Taylorin teoriat täydentävät toisiaan: identiteetin ymmärtämisen kannalta on tarpeellista huomioida kaikki (somaattinen, psyykkinen, sosiaalinen sekä ideaalinen) aspektit sekä vahvan arvostamisen merkitys. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että persoonallinen identiteetti ja ego-identiteetti linkittyvät yhteen ja ovat riippuvaisia toisistaan. Käy myös ilmi, että itseyden muodostuminen on kehityksellinen prosessi, johon vaikuttavat muun muassa Eriksonin hahmottamat perustunteet, Taylorin ns. vahvojen arvostusten taustahorisontti sekä yksilölliset sitoumukset, tunnustus ja identifikaatiot. Tämän kehitysprosessin ja itsetulkinnan tuloksena yksilölle voi syntyä identiteetti, joka on kuitenkin muutoksille altis läpi elämän. Keskeisinä lähdeteoksina toimivat Sources of The Self (1989), Human Agency and Language (1985), Lapsuus ja Yhteiskunta (1982 (1950) ), Identity and Life Cycle 1994 (1959, 1980)).