Joku järki pitäs petopolitiikkaan saaha : modernin metsästäjän susikuva postmodernissa tilanteessa

Abstract

Tutkimuksen kohteena on keskisuomalaisen, keski-ikäisen metsästäjän susikuva ja siihen liittyvät ilmiöt, jotka valottavat tämän eläinkuvan moninaista kietoutumista yhteiskunnallisiin muutoksiin. Tavoitteena on tutkia teemahaastatteluaineiston avulla, miten metsästäjät puhuvat sudesta ja millainen susikuva heidän puheidensa perusteella muodostuu. Oletuksena on, että ihmisen ja eläimen välisen suhteen viimeaikaiset muutokset heijastuvat jollakin tavoin myös metsästystä harrastavien keskuudessa. Tutkimusaineistona on kuusi teemahaastattelua. Haastateltavat tavoitin erään Keski- Suomen riistanhoitopiirin alueella sijaitsevan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan kautta. Aineiston analyysi tapahtui tulkitsemalla teorian pohjalta teemoittelun avulla saatuja aihealueita. Ihmisen ja eläimen välinen suhde on viime vuosina noussut monien tieteenalojen, myös sosiologian, kiinnostuksen kohteeksi. Eläimen asema ihmisen merkittävänä toisena (significant other) erottaa sen muista luonnon olioista. Tämä asema on kuitenkin muuttuva ja ambivalentti ja sitä määrittää vahvasti eläimen toiseus. Määrittelemällä eläimen toiseutta ihminen on samalla määrittänyt omaa ihmisyyttään ja sulkenut eläimen moraalisen toiminnan ulkopuolelle. Käytännössä tämä on mahdollistanut eläimen kohtelun tavaran kaltaisena hyödykkeenä. Yhteiskunnalliset muutokset ovat muokanneet ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Suhde on muuttunut erityisesti siirryttäessä esimodernista yhteiskunnasta moderniin ja jälleen postmoderniin yhteiskuntaan. Esimodernia eläinsuhdetta määrittivät kristinuskoon pohjautuva tiukka eronteko ihmisen ja eläimen välillä. Modernilla ajalla teollistuminen johti elintason nousuun ja myös eläinten teolliseen hyödyntämiseen erityisesti ruuan tuotannossa. Myös kaupungistuminen muokkasi ihmisten luonto- ja eläinsuhdetta. Uusi emotionaalinen läheisyys esimerkiksi lemmikkieläinten kanssa sekä yhä rujompia muotoja saava eläinten tehotuotanto ovat herättäneet ihmiset pohtimaan suhdettaan eläimiin. Modernin ajan tekninen suhde eläimiin ja luontoon sekä luonnon hallintaa ylläpitävä ihmiskeskeinen luontokäsitys ovat viime vuosina saaneet kilpailijakseen eläinkeskeisen luontokäsityksen ja vaatimuksia eläinten tasa-arvoisemmasta kohtelusta. Metsästäjien susikuva muotoutui monisyiseksi kysymykseksi, johon liittyivät paitsi suden itsensä tekemiset ja olemus, myös muuntuneen eläinkäsityksen aiheuttama epätietoisuus ja kokemus alueellisen itsemääräämisoikeuden kadottamisesta. Metsästäjän ja eläimen suhteessa metsästäjä on aina kategorisesti eläimen yläpuolella. Tällainen suhde ei enää nykyään ole täysin yksiselitteinen. Esimerkiksi EU:n nykyinen susipolitiikka asettaisi suden oikeuden elää ainakin hetkellisesti metsästäjän oikeuksien edelle. Tämä aiheuttaa haastateltavien keskuudessa voimakasta kritiikkiä ja negatiivista suhtautumista EU:ta kohtaan.