Liian sairas työhön, liian terve eläkkeelle : ikääntyneet väliinputoajat työhallinnon eläkeselvityksissä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia ovat ne ikääntyneet työkyvyttömät työvoimatoimiston asiakkaat, jotka ovat pudonneet työn ja eläkemahdollisuuden väliin. Miten he ovat siihen tilanteeseen joutuneet ja miten he itse kokevat tilanteensa? Ovatko he tehneet omia valintoja vai ovatko valinnat olleet pakkotilanteita, ns. "pakkorakoja?" Tutkimus selvittää myös, miten palvelujärjestelmä on toiminut ja miten väliinputoajat kokevat työhallinnon palvelut. Tutkielman viitekehys on ihmisarvon ja kunnioituksen näkökulma. Hyvinvointiyhteiskuntamme kätköissä alkaa esiintyä jo suurtakin kurjuutta, joka johtuu pitkäaikaisesta elämisestä köyhyysrajan alapuolella. Tutkielman kohderyhmä kuuluu työttömyyden ytimeen, marginaaliin, jolle yhteiskunta näyttää kääntäneen selkänsä. Tutkielman lähtökohtana on työhallinnon pitkäaikaistyöttömien työhön kykenemättömien ELMA- eläkeselvityshanke, joka perustuu Ilkka Taipaleen malliin. Aineisto perustuu neljän ikääntyneen pitkäaikaistyöttömän asiakkaan haastatteluihin ja yhteen kirjoitettuun omaelämäkertaan. Analyysi pohjautuu narratiiviseen lähestymistapaan, jossa tarkastellaan ihmisen elämänkulkua ja identiteettiä sisäisen tarinan kautta. Haastateltavat ovat alistuneet väistämättömään ja ovat tyytyväisiä siihen, että heidät on palvelukoodin 0900 myötä jätetty rauhaan. Esille nousee pitkäaikaistyöttömyyden lisäksi elämisen niukkuus ja suoranainen köyhyys. Kaikilla on epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Neljällä hakijalla ne liittyvät työkyvyttömyyseläkkeen hylkäykseen ja yhdellä toimeentulotukeen. Myös työttömyysturvasäädökset, terveydenhuolto ja verottajan toimet herättävät suuttumusta ja epäluottamusta ”järjestelmää” kohtaan. 1990-luvun lama on vaikuttanut kohderyhmän elämänkulkuun. Varsinaisesti vain yksi joutui laman uhriksi ja irtisanottiin, kaksi muuta joutui työelämästä terveytensä menettäneinä. Yksi ei ole laskenutkaan palkkatyön varaan eikä ”lamaa huomannutkaan”. Yksi ei koskaan päässyt kiinni työelämään eikä sinne pyrkinytkään. Kaikille on jo muodostunut eläkeläisen elämäntapa, mutta ei sen identiteettiä: he joutuvat edelleen kärsimään elinkautistaan ja odottamaan vanhuuseläkkeen saamista eräänlaisessa välitilassa, pitkäaikaistyöttöminä.