2000-luvun ulkosuomalaisuus ja kansallisen identiteetin arvoitus : teemahaastattelututkimus nuorten ulkosuomalaisten näkemyksistä suomalaisuuteen, eurooppalaisuuteen ja kansainvälisyyteen

Abstract

Tässä sosiologian pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan 2000-luvun ulkosuomalaisuutta identiteettiin liittyvän tematiikan kautta. Pyritään selvittämään, millaisia asioita 2000-luvun ulkosuomalaisuuteen sisältyy; mitä pääpiirteitä ilmiöstä löytyy ja toisaalta mikä on kansallisen identiteetin merkitys tämän päivän nuorille ulkosuomalaisille. Kysytään, onko kansallisuus identiteettiä merkittävästi ylläpitävä ja määrittelevä, vai onko se menettämässä merkitystään yksilöiden maailmankuvaa rakentavana tekijänä. Aihetta lähestytään sopeutumiseen, oman kulttuurin säilyttämiseen ja eurooppalaiseen kansalaisuuteen liittyvien kysymysten kautta. Kyseessä on kvalitatiivinen haastattelututkimus. Empiirisenä aineistona käytetään kymmentä 23-35 -vuotiaan nuoren ulkosuomalaisen teemahaastattelua. Haastattelut ovat puolistrukturoituja ja niissä on käsitelty seitsemää teema-aluetta. Teoreettisena viitekehyksenä tukeudutaan Stuart Hallin ja Zygmunt Baumanin ajatuksiin identiteetin merkityksestä ja konstruoinnista postmodernin näkökulmasta. Tutkielmasta ilmenee, että oman kansallisuuden merkitys säilyy nuorten ulkosuomalaisten identiteettiä rakenteistavana tekijänä. Suomalaisuus värittää sitä, kuinka muu maailma koetaan ja nähdään. Rinnalle on kuitenkin noussut merkittävänä tekijänä kansainvälistyminen; nuorelle ulkosuomalaiselle ulkomailla asuminen tarkoittaa ennen kaikkea yksilöllisyyttä eli individualistisia valintoja ja päätöksiä kansallisuuteen liittyvien yhteisöllisyyden tunteiden ohi. Aiemmat ulkosuomalaissukupolvet vaalivat suomalaisuutta esimerkiksi perustamalla ulkosuomalaiskerhoja ja järjestöjä. Nuoret ulkosuomalaiset vaikuttavat vaalivan omaa kansallisuuttaan henkilökohtaisemmalla tasolla. Heille ulkomailla asuminen tarkoittaa ennen kaikkea kansainvälistymistä ja kontaktit toisiin ulkosuomalaisiin ovat suhteellisen satunnaisia. Lisäksi maastamuutto liittyy suurelta osin yhä enemmän henkisiin tarpeisiin. Siihen ei sisälly pakkoa tai vaihtoehtojen vähyyttä kotimaassa vaan se perustuu yksilön omaan uteliaisuuteen ja seikkailuunhaluun, toisaalta myös itsenäistymisen ja henkisten tarpeiden tyydyttämiseen. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että 2000-luvun ulkosuomalaisuutta määrittää ennen kaikkea kansainvälistyminen ja yksilöllisyys.