Suomalainen sosiaalidemokratia murroksessa :

Abstract

Tarkoituksena on tarkastella suomalaisen hyvinvointipolitiikan ja sosiaalidemokratian muutosta 1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen. Tutkimuskysymykseni kuuluu: miten uusliberalistinen, hegemoninen diskurssi näkyy Suomen poliittisissa linjauksissa, erityisesti Sosialidemokraattisen puolueen politiikan suunnassa? Vallalla olevalla ideologisella diskurssilla on vaikutusta puoluepolitiikan suuntaan. Siitä eriävien politiikkojen on vaikea taitella tätä hegemonista diskurssia vastaan niiden erilaisen retoriikan, arvomaailman ja ideologian vuoksi. Uusliberalistisen ideologian asemaa tällaisena hegemonisena diskurssina ja selkeänä trendinä ei voida kiistää, mutta kuinka sen vaikutus näkyy esimerkiksi hallituspolitiikassa, on vielä laajalti selvittämättä. Tutkimuksen aineiston muodostavat hallitusohjelmat vuoden 1991 Esko Ahon hallituksesta vuoden 2007 Matti Vanhasen II hallitukseen. Aineistosta etsitään viitteitä poliittisen ilmapiirin siirtymisestä uusliberaalin talouskeskeisen ajattelun piiriin – hegemonisen diskurssin alaisuuteen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana käytetään gramscilaista hegemonia-teoriaa. Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisessa sosiaalidemokratiassa todella on tapahtunut siirtymistä hegemonisen diskurssin alaisuuteen. Tähän on vaikuttanut esimerkiksi 1990-luvun alussa koetellut lama ja sen jälkeen aloitetut institutionaaliset muutokset. Myös liittyminen Euroopan Unioniin on tuonut mukanaan kansainvälisesti yhteneviä talouspoliittisia linjauksia, jotka ovat rajoittaneet puolueiden politiikkaa. Samoin hegemoninen, uusliberalistinen diskurssi on johtanut Sosialidemokraattisen puolueen politiikan hukkumiseen, puolueen kriisiin ja kannatuksen laskuun. Nähtäväksi jää mikä SDP:n ideologinen suunta tulevaisuudessa on.