Intressikamppailua alkoholikentällä : karaokekysymyksen yhteiskuntapoliittiset diskurssit

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on alkoholihallinnon ja ravintolaelinkeinon välinen anniskelun jatkoaikoihin liittyvä intressikamppailutilanne. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten alkoholihallinnon ja ravintolaelinkeinon välinen intressikamppailutilanne (karaokekysymys) on rakentunut, millaisia diskursseja sen taustalla on sekä miten diskurssit vaikuttavat alkoholikentän toimintaan. Kysymyksiin pureudutaan tutkimalla sitä, miten intressikamppailutilannetta kuvataan, millaiset puhetavat rakentavat, pitävät yllä tai pyrkivät muuttamaan intressikamppailutilannetta sekä millaisia seurauksia diskursseilla on. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa alkoholikentän rakenteesta ja toiminnasta sekä tuoda esiin uusia näkökulmia anniskelun alkoholipoliittiseen säätelyyn. Tarkastelu kohdistuu vuodesta 2004 alkaen esiin nousseisiin anniskelun jatkoaikoja koskeviin alkoholihallinnon ja ravintolaelinkeinonharjoittajien välisiin intressiristiriitoihin. Tutkimusaineistoon kuuluu kaksi erityyppistä aineistoa. Ensimmäinen on seitsemästä alkoholihallinnon virkamiesten ja elinkeinonharjoittajien edustajien haastatteluista koostuva aineisto. Toinen aineisto on asiakirja-aineisto, joka koostuu neljästätoista Kuopion hallinto-oikeuden asiakirjasta, yhdestä korkeimman hallinto-oikeuden asiakirjasta sekä yhdestä Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen lääninhallituksille osoittamasta ohjeasiakirjasta. Aineiston analyysissä muodostettiin neljä diskurssia, jotka käsittelivät viranomaisten harkintavaltaa, vastuuta, kumppanuuden rakentumista sekä ravintoloiden tasokkuuden määrittelyä ja luokittelua. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että anniskelun jatkoaikapäätöksentekoon liittyvässä tasokkuuden määrittelyssä on havaittavissa samanhenkistä luokittelua kuin 1930 – 1950-luvuilla, jolloin ravintolat jaettiin I-, II-, ja III-hintaluokan ravintoloihin. Nykyinen tasokkuuteen perustuva jaottelu saattaa asettaa eri sosiaaliryhmät eriarvoiseen asemaan. Anniskelun jatkoaikojen tiukemmat kriteerit on otettu käyttöön viranomaistyönä ilman poliittista keskustelua, vaikka kyseessä on sekä alkoholi- että elinkeinopoliittinen toimenpide. Viranomaisilla on edelleen vahva valta-asema alkoholikentällä. Ravintolaelinkeinon muuttuminen tavalliseksi elinkeinoksi ja elinkeinonvapauden piiriin kuuluvaksi on kuitenkin parantanut ravintolaelinkeinon valta-asemaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaympäristöönsä. Elinkeinonharjoittajat pyrkivät parantamaan asemaansa kehittämällä yhteistyötä ja kumppanuutta sekä toimimalla aktiivisesti alkoholihaittoja vastaan, jolloin ravintolat voivat myös osoittaa pelaavansa alkoholikentällä arvostettujen sääntöjen mukaisesti.