Double role of music criticism : a model of the inner structure of the funding of music

Abstract

Tarkoituksena on tarkastella, kuinka musiikkikritiikki vaikuttaa musiikin rahoitukseen. Aineistoni muodostuu eri osa-alueiden teksteistä. Tutkimukseni näkökulma perustuu Bourdieu´n, Beckerin ja Maussin määrittelemään kenttään ja sen dynamiikkaan. Kentän asiantuntijaosan muodostavat koulutus, kulttuuripolitiikka, ja muusikko (imagon saajan osana). Kaiken keskiössä on kriitikko, taiteellista tasoa evaluoimassa. Näin muodostuvassa sisäpiirissä voi liikkua päätöksiin vaikuttavaa tietoa. Tämä muodostaa rahoituksen yhden haaran. Toinen haara syntyy lipputuloista. Innovaattoreitta on tutkimusten mukaan 10-15% yleisöstä (, ja sillä saattaa olla sija sisäpiireissäkin), suurin osa yleisöä seuraa innovaattoreita. Kolmas haara rahoituksesta syntyy kasvavasta sponsoroinnista. Sponsori hakee sopivaa imagoa, jonka siis kriitikko pystyy näkyvästä positiostaan journalismin kentältä antamaan. Sponsori tavoittaa näin sen yleisön, josta on kiinnostunut- klassisen musiikin konserteissa erityisen hyvinkoulutetun ja hyvätuloisen. Tutkimustulokseni esitän, miten mallin kaikki osa-alueet reagoivat joko suorasti tai epäsuorasti musiikkikritiikkiin,ja siten kaikkiin rahoituksen osa-alueisiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että taiteellinen evaluaatio vaikuttaa rahoituspäätöksiin. Vaikutus on suurin, kun kyseessä on nuori taitelija tai tapahtuma, tai tapahtuma, jonka yleisö on maantieteellisesti kaukana. Kriitikko on instituutio, eikä henkilökohtaisen mielipiteen antaja. Kriitikkokunnan pohdittavaksi voisi asettaa muutamia eettisiä ja moraalisia kysymyksiäminkälaiset kokonaisvaikutukset kritiikillä on. Myös musiikkikritiikin analogian musiikkioppilaitospuolella (, mistä sisäpiiri valmistuu ja sosialisoituu kentän intellektuelleiksi) voitaisiin luoda parempia kurssitutkinnon arviointijärjestelmiä, oppilaan oikeusturvan vuoksi. Näin voitaisiin eliminoida sisäpiirin vaikutusta. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että alkuasetelma oli ns. itsestäänselvyyden purkamista, mutta tulokset osoittavat, että siitä voi syntyä monenlaisia jatkotutkimuksia, ja tarvetta niihin on. Yhtään vastaavaa kokonaiskenttää ei ole aikaisemmissa tutkimuksissa ilmennyt.