"Ammatilliseen selvyyteen" : sosiaalityön ammatillistumiskeskustelu Sosiaalityö-lehdissä 1958-1963

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön ammatillisuuden käsitteellistämistä 1950–60-lukujen taitteessa ammattilehtien muodostaman aineiston avulla. Keskeisenä kysymyksenä on, miten sosiaalityön ammatillisuutta aineistossa käsitellään, käsitteellistetään ja tuotetaan. Lisäksi tutkitaan sitä, voiko näistä ammatillisuuden käsitteellistyksistä hahmottaa sukupuolen ja ammatillisuuden välistä suhdetta. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenäni tutkimuksessa on ontologinen konstruktionismi, ja Sosiaalityö-lehtien kirjoituksien nähdään osaltaan olleen luomassa kuvaa sosiaalityön ammatillisuudesta. Aineistokorpuksen muodostavat vuosien 1958–1963 Sosiaalityö-lehdet, joista aineistoksi on valittu sosiaalityön ammatillisuutta käsittelevät tekstit. Aineiston analyysiin käytetään teemoittelua ja muodostetaan kolme teemaa: sosiaalityön ammatti, sosiaalityön rajapinnat ja tieteellisyys. Analyysin mukaan sosiaalityöstä luodaan kuvaa ammattina, joka on aktiivisesti pyrkimässä saavuttamaan profession kriteereitä. Sosiaalityön ammatillisuuden kuvaamistavoissa voi tulkita uuden ja vanhan ammatillisuuden käsitteellistämistavan vaihtelua. Sosiaalityön rajapintoina tarkastellaan suhdetta terveydenhuoltoon, terapeuttiseen orientaatioon ja sosiaalihuoltoon. Sosiaalityön ja terveydenhuollon rajaa käsitellään usein yhtymäkohtien kautta. Suhteessa sosiaalihuoltoon perustellaan virkamiehinä toimivien sosiaalityöntekijöiden tarve järjestelmän nykyaikaisuuden vaatimuksilla. Sosiaalityöntekijöiltä vaaditaan tieteellistä ajattelua ja objektivisuutta. Sosiaalityön tietoperustaa etsitään yleensä joko yhteiskuntatieteistä tai sitten sosiaalityöstä löydettävissä olevasta tiedosta, jota lähestytään käytännön ja teorian vuoropuhelun kautta. Akatemisoituminen määritellään tavoiteltavaksi mutta ei itseisarvoksi. Sosiaalityön ammatillisuuden käsittely aineistossa on hyvin sukupuolineutraalia. Tämän takana voi nähdä modernin professionalismin ideologian, jossa ammatillisuutta pidetään sukupuolettomana. Tieteellisyyden korostamisen voi tulkita olevan tärkeä tapa rakentaa sosiaalityöstä kuvaa, jossa sosiaalityön yhteydet vapaaehtoisuuteen, hyvään sydämeen ja naiseuteen on siirretty syrjään. Sosiaalityön ammatillisuutta käsitellään myös vapaaehtoisen auttamistyön sijaan suhteessa lautamiesten tekemään työhön. Sosiaalityöntekijöiden vertailun vanhaan arvostettuun professioon, erityisesti lääkäreihin, jonkin naisvaltaisen hoivatyön ammatin sijaan voi nähdä olevan ammattikunnalle kulttuurisesti kannattavaa. Sosiaalityöstä pyritään rakentamaan professiota muiden arvostettujen professioiden rinnalle sellaisten kuvausten kautta, joilla on ollut mahdollista saavuttaa arvostusta.