Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön ammatillisuuden käsitteellistämistä 1950–60-lukujen
taitteessa ammattilehtien muodostaman aineiston avulla. Keskeisenä kysymyksenä on,
miten sosiaalityön ammatillisuutta aineistossa käsitellään, käsitteellistetään ja tuotetaan. Lisäksi
tutkitaan sitä, voiko näistä ammatillisuuden käsitteellistyksistä hahmottaa sukupuolen
ja ammatillisuuden välistä suhdetta.
Teoreettis-metodologisena viitekehyksenäni tutkimuksessa on ontologinen konstruktionismi,
ja Sosiaalityö-lehtien kirjoituksien nähdään osaltaan olleen luomassa kuvaa sosiaalityön
ammatillisuudesta. Aineistokorpuksen muodostavat vuosien 1958–1963 Sosiaalityö-lehdet,
joista aineistoksi on valittu sosiaalityön ammatillisuutta käsittelevät tekstit. Aineiston analyysiin
käytetään teemoittelua ja muodostetaan kolme teemaa: sosiaalityön ammatti, sosiaalityön
rajapinnat ja tieteellisyys. Analyysin mukaan sosiaalityöstä luodaan kuvaa ammattina,
joka on aktiivisesti pyrkimässä saavuttamaan
profession kriteereitä. Sosiaalityön ammatillisuuden
kuvaamistavoissa voi tulkita uuden ja vanhan ammatillisuuden käsitteellistämistavan
vaihtelua. Sosiaalityön rajapintoina tarkastellaan suhdetta terveydenhuoltoon, terapeuttiseen
orientaatioon ja sosiaalihuoltoon. Sosiaalityön ja terveydenhuollon rajaa käsitellään usein yhtymäkohtien
kautta. Suhteessa sosiaalihuoltoon perustellaan virkamiehinä toimivien sosiaalityöntekijöiden
tarve järjestelmän nykyaikaisuuden vaatimuksilla. Sosiaalityöntekijöiltä vaaditaan
tieteellistä ajattelua ja objektivisuutta. Sosiaalityön tietoperustaa etsitään yleensä joko
yhteiskuntatieteistä tai sitten sosiaalityöstä löydettävissä olevasta tiedosta, jota lähestytään
käytännön ja teorian vuoropuhelun kautta. Akatemisoituminen määritellään tavoiteltavaksi
mutta ei itseisarvoksi.
Sosiaalityön ammatillisuuden käsittely aineistossa on hyvin sukupuolineutraalia. Tämän takana
voi nähdä modernin professionalismin ideologian, jossa ammatillisuutta pidetään sukupuolettomana.
Tieteellisyyden korostamisen voi tulkita olevan tärkeä tapa rakentaa sosiaalityöstä
kuvaa, jossa sosiaalityön yhteydet vapaaehtoisuuteen, hyvään sydämeen ja naiseuteen
on siirretty syrjään. Sosiaalityön ammatillisuutta käsitellään myös vapaaehtoisen auttamistyön
sijaan suhteessa lautamiesten tekemään työhön. Sosiaalityöntekijöiden vertailun vanhaan
arvostettuun professioon, erityisesti lääkäreihin, jonkin naisvaltaisen hoivatyön ammatin
sijaan voi nähdä olevan ammattikunnalle kulttuurisesti kannattavaa. Sosiaalityöstä pyritään
rakentamaan professiota muiden arvostettujen professioiden rinnalle sellaisten kuvausten
kautta, joilla on ollut mahdollista saavuttaa arvostusta.
...
